käsityö - Avainsanahakemisto • Verstas247

Neulekirja vasenkätisille -kauan kaivattu neuleopas!

11.6.2022 kirjoittaja Pia Kuivalainen

Tänä keväänä tehtiin neulehistoriaa, kun ilmestyi ensimmäinen suomenkielinen neulekirja vasenkätisille neulojille. Istuimme alas kirjailija Maria Laihon kanssa juttelemaan neulemaailman nykytilasta, tulevaisuudesta ja vasenkätisten neulojien opetuksesta.

Jutustelun seurauksena syntyi idea vasenkätisten neulekurssien sarjasta, joka opetetaan Verstaalla ensi syksynä. Kurssisarjasta lisää sivun lopussa!

Neulekirja vasenkätisille

Maria Laiho

Nemo 2022, 176 sivua, ISBN 978-951-1-40989-2

Neulekirja vasenkätisille on ensimmäinen suomenkielinen neuleopas, joka on suunnattu ensisijaisesti vasenkätisille neulojille.

Opas kuljettaa lukijan läpi neulomisen eri vaiheiden oppimisesta erilaisiin neuletekniikoihin ja lopulta projekteihin, joiden valmistukseen opittuja taitoja on mahdollista hyödyntää. Hyvät ja selkeät havainnekuvat silmukoiden muodostamiseen auttavat hahmottamaan, kuinka langan ja puikkojen tulisi olla käsissä eri vaiheissa.

Neuletekniikoita käydään läpi laaja valikoima klassisesta helmineuleesta intarsiaan ja valepatenttiin, eli myös kokeneemmat neulojat voivat löytää kirjan sisällöstä jotain uutta ja mielenkiintoista. Jokaisen uuden tekniikan kyljessä on myös joukko eri vaikeusasteisia neuleprojekteja, jonka avulla harjoitella.
Ilahduttavan ilkikurinen pilke silmänurkassa voidaan todeta myös, ettei oikeakätisiäkään neulojia ole unohdettu! Kaikki kirjan ohjeet on käännetty myös oikeakätisille, joten tämä neulekirja on todellakin kaikenkätisille sopiva.

Kirja teki historiaa julkaisuhetkellään, sillä tiettävästi Suomessa ja suomen kielellä ei ollut aiemmin kirjoitettu ja julkaistu neulekirjaa, jonka kaikki sisältö on suunnattu vasenkätisille neulojille. Se on yhtäaikaisesti upeaa ja hieman harmittavaakin, sillä eletään kuitenkin jo vuotta 2022! Onneksi olemme kuitenkin menossa parempaan suuntaan käsityön ja käsityöläisten moninaisuuden huomioinnissa.

Kaiken kaikkiaan Neulekirja vasenkätisille on erinomainen, kattava, neulomisen perusopas, jonka avulla voi oppia neulomaan monipuolisia töitä. Teknisen sisällön joukkoon sirotellut, koskettavat kertomukset vasenkätisten käsityöläisten henkilökohtaisista kokemuksista tuovat mukaan sitä syvyyttä, jota on lupa odottaa kirjalta, joka ensimmäisenä tiennäyttäjänä raivaa tilaa vähemmistön äänille. Käsityön maailma kulkee jälkijunassa, mitä tulee käsityön tekemisen moninaisuuteen ja sitä on hyvä vähän herätellä.

Syksyn virkkaus- ja neulekurssit on suunnattu erityisesti vasenkätisille, mutta mukaan ovat tervetulleita myös oikeakätiset, jotka haluavat laajentaa omaa taitopalettiaan. Oppiminen on aina iloinen asia ja sen ilon voi helposti havaita Maria Laihon uutuuskirjasta; Neulekirja vasenkätisille.

Maria Laiho on

Jätkäsaaressa asuva kuvataiteilija/sisustaja/käsityöläinen/muusikko ja perheenäiti, joka vietti nuoruutensa rundaamalla rockbändissä, rakastaa kissoja, inspiroituu väreistä, pitää karheasta pinnasta ja suolaisesta mausta ja arvostaa suuresti huumorintajuisia ystäviään.

Maria laulaa Fox Confession – yhtyeessä.

Tavoitat Marian Instagramista ja Fox Confession:in kuulumiset löydät täältä!

Maria opettaa syksyllä sarjan vasenkätisille suunnattuja neulekursseja. Lisätietoja kurssivalikoimasta ja aikataulusta löydät jutun lopusta!

Toteutimme Marian haastattelun sähköpostitse.

Maria Laiho, sinulta ilmestyi tänä keväänä merkittävä ja pitkään kaivattu teos, Neulekirjakirja vasenkätisille. Mistä sait idean ja kannusteen kirjoittaa neuleoppaan vasenkätisestä neulonnasta?

– Kirjan idea lähti omista kokemuksista ja selkeästä tarpeesta. Minua, kuten muitakaan vasureita ei osattu koulussa opettaa ja käsityön tunneista jäi epäonnistumisen ja huonommuuden kokemus. Tämä on valitettavasti tavallista muillekin vasenkätisille edelleen. Minulla oli onneksi vasenkätinen Aino-mummi, joka oli aivan uskomattoman taitava käsityöläinen. Hän opetti minut ensin virkkaamaan ja sitten neulomaan.

Hurahdin käsitöihin jo lapsena mutta nuorena käsitöiden tekemiseen tuli muutaman vuoden tauko. Kun aloin neuloa toden teolla uudestaan ja halusin oppia esim.pitsineuleita, koetin etsiä vasureiden ohjeita ja oppikirjoja ja huomasin ettei niitä ole. Netistäkään ei löydy vasenkätisille kuin kourallinen ohjeita, kaikki täytyy kääntää itse peilikuvaksi.

Olen tarvittaessa aika sinnikäs joten opettelin siitä huolimatta itse ja pikkuhiljaa taitoni kohenivat. Olin myös töissä lankakaupassa jossa opin paljon lisää mahtavilta työkavereiltani. Minusta tulikin aikamoinen lankahamsteri..

Idea hautui muutaman vuoden kunnes viimein tuli se hetki jolloin päätin että minun täytyy tehdä asialle jotain itse kun kerran kukaan muu ei sitä tee. Onnekseni Päivi Paappanen Likeltä innostui ideasta ja ohjasi minut oikeiden ihmisten luo. Siitä se sitten lähti!

Moni oikeakätinen käsitöiden ystävä ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi, ettei oikeakätisten ohjeilla voi yleensä suoraan neuloa vasenkätisesti. Millaisia konkreettisia esimerkkejä voit kertoa, missä kohdin vasenkätinen neuloja törmää esteeseen oikeakätisissä ohjeissa?

– Lähtökohtaisesti silloin kun ohjeessa on kaava tai kuvio eikä se ole pelkästään teksti.

Heti ensimmäiseksi on neulesuunta joka on vasureilla vasemmalta oikealle. Ohjeita pitää siis lukea oikealta vasemmalle ja neuloa kuitenkin vasemmalta oikealle. Jo tässä kohtaa voivat aivot mennä solmuun.

Jos tahdot vasurina opetella uuden tekniikan ja katsot ohjevideoita, ne ovat aina oikeakätisiä varten tehty. Pitsineuleiden kohdalla oikeakätisten ohjeissa kavennusten suunnat ovat vasureille kinkkisiä. Kuvio ei toteudu kauniisti jos kavennusten suunnat menevät väärin.

Onko mielestäsi helpompaa kirjoittaa kokonaan uusi ohje puhtaalta pöydältä kuin muokata olemassa oleva oikeakätinen ohje vasenkätiseksi?

– Se vähän riippuu. Olen itse niin tottunut kääntämään ohjeita että se alkaa pikkuhiljaa sujua. Teen kylläkin aina ensin mallitilkun varsinkin pitsikuvioiden kohdalla. Ohjeiden kirjoittaminen on haastavaa, minullahan ei ole varsinaista alan koulutusta. Erityisesti puseroiden eri kokomitoitukset ovat vaativia. Onneksi minulla oli kirjassa apuna Kaija Koirikivi tarkistamassa ohjeita.

Kirjassa opastat paitsi neulomisen alkuun, myös annat ohjeet erilaisiin ja -tasoisiin projekteihin, joita lukija voi neuloa itselleen. Millainen prosessi oli valita kirjaan päätyneet ohjeet kaikkien alkuperäisten ideoiden joukosta?

– Se vaati pelkistämistä ja karsimista. Uhrasin esim.aivan liikaa aikaa yhdelle kirjoneuleslipoverille, jonka huomasin olevan liian vaikea aloittelijalle. Halusin että kirjan ohjeet ovat sen verran helppoja että opettelu on kivaa. Niiden täytyi myös olla tarpeeksi selkeitä ja muokattavissa olevia moneen eri makuun. Projektit eivät saaneet yleisesti ottaen olla liian suuria ja mutkikkaita.

Kyllä sieltä silti haastetta löytyy niitä hakevalle, esim. neulepuseroissa. Muutama idea oli liian kreisi ja siirtyi jo alkuvaiheessa mappi ö:hön. Ehkä niille tulee vielä käyttöä jatkossa.

Olet intohimoisen neulojan lisäksi myös muusikko ja taiteilija. Mistä ammennat inspiraatiota käsitöihisi ja erityisesti suunnittelemiisi neuleisiin?

– Minua inspiroivat värit ja materiaalit. Ne vaihtelevat paljonkin sesonkien ja vuodenajan mukaan. Joskus minulle tulee suoranainen himo johonkin väriin. Joskus pitsineuleet inspiroivat, joskus simppelit ja rustiikkisemmat neuleet. Joskus joku muoto inspiroi. Joskus näen esim. jossain leffassa tai sarjassa inspiroivan neuleen tai vaatteen.

Inspiroivista asioista on joskus suorastaan ylitarjontaa!

Visuaalisena ihmisenä kerään jatkuvasti kuva- ja väripankkia mieleeni ja esim.pinterestiin. Kiertelen kirppareita, keräilen pikku lappusia, maalikauppojen väriluetteloita, tapettien ja kankaiden mallipaloja, kuvia ja kortteja, lankakeriä.

Kyseessä on ehkä tapani olla olemassa ja katsoa maailmaa ylipäätään.

Diggailen paljon myös muiden käsityöläisten ja neule/virkkausuunnittelijoiden töistä, seuraan monia somessa, ihastelen ja varmasti imen vaikutteita ajassa liikkuvista trendeistä. Pidän kovasti käsityökirjoista ja -lehdistä.

Mitä muita käsityötekniikoita harrastat neulonnan lisäksi?

-Virkkaan myös mielelläni. Tosin virkkausohjeitakaan ei vasureille ole… Viimeksi tein isoäidinneliöstä liivin. Suunnittelen tekeväni niistä ihanan ison päiväpeiton ikuisuusprojektina. Afrikkalaiset kukat ovat myös kauniita sekä Virpi Siiran kukkaneliöt.

Minkä käsityötekniikan haluaisit oppia seuraavaksi?

-Keramiikka on alkanut kiinnostaa. Sitä en ole jostain syystä koskaan tehnyt. Ryijyt ja tuftaus kiinnostavat myös kovasti, sitä aion varmasti kokeilla. Makrameekin olisi kiinnostavaa!

Onko sinulla lempipaikkaa tai mielentilaa, kuten vaikka soittolistaa erityisesti taiteen tai käsitöiden tekoa varten?

-Lempipaikkani on joko sohvannurkka tai parvekkeellamme oleva riippukorituoli. Siinä on ihmisen hyvä neuloa auringon lämmittäessä! Minulla on oma lempikappaleiden lista, noin kilometrin pituinen, jota kuuntelen esim.työhuoneella. Sohvan nurkassa töllötän tietysti rikossarjoja.

Neulomisessa ainut vika on se ettei voi lukea kirjaa samaan aikaan. Luen nimittäin edelleen mieluummin ”oikeita” kirjoja, äänikirjoihin en ole vielä tottunut. Toinen vika on se että neulomista on melkein mahdotonta lopettaa ajoissa…

Mainitsit kirjasi esipuheessa siitä, miten vaikealta neulominen tuntui kouluaikana, sillä omankätistä opetusta ei ollut saatavilla. Moni varmasti samaistuu tuohon kokemukseen.

Miten koet tämänhetkisen neulemaailman saavutettavuuden vasenkätisen neulojan näkökulmasta?

-Keräsin kirjaa varten vertaistarinoita ja niiden perusteella valitettavasti parannettavaa löytyy edelleen. Onneksi sentään vasenkätisyyttä ei enää nähdä vikana tai sairautena. Vasenkätisyydestä tiedetään enemmän ja ymmärretään ettei se ole mikään ns.tahdon asia josta voi opetella pois. Toivon että muutos tapahtuu pian ja käsityönopettajat kiinnittävät asiaan huomiota. Ainakin nyt olisi yksi oppikirja saatavilla!

Millaista muutosta haluat erityisesti nähdä lähitulevaisuudessa vaikka neuleohjeiden saavutettavuuteen liittyen?

-Toivoisin myös että käsityölehdissä ja -kirjoissa vasenkätiset huomioitaisiin nykyistä paremmin. Joka numerossa eikä vain kuriositeettina tai teemanumerona. Ehkä meidän vasureiden pitäisi vain vaatia äänekkäämmin muutosta?

Neulominen on muuntunut aiempaa yhteisöllisemmäksi harrastukseksi ja nykyisin moni käy neuleilloissa ja -kursseilla. Miten koet tämän siirtymisen yhteisöllisempään suuntaan?

-Minusta se on mahtavaa! Uskon että käsitöiden tekeminen on ollut aina ennenkin yhteisöllistä, se on mielestäni todella luontevaa. Yhdessä viihdytään, opitaan ja kehitytään, jaetaan, saadaan ja kehitellään uusia ideoita, parannetaan maailmaa. Käsityöt stimuloivat aivotoimintaa monella tavalla! Esim.vanhusten palvelutaloissa voitaisiin varmasti hyötyä monella tapaa yhteisistä käsityöhetkistä.

Saimme myös somen kautta kysymyksiä kysyttäväksi sinulta.

”Kiitos ihanasta kirjasta! Oliko kirjadiili vaikea saada?”

– Kiitos! Muutamia hylkäyksiä toki tuli ja muutamia, jotka eivät koskaan vastanneet. Arveltiin ehkä ettei kohdeyleisöä olisi tarpeeksi. Minä taas uskon että kohdeyleisöä olisi vielä paljon enemmänkin! Onnekseni löysin aika nopeasti oikeat ihmiset.

”Mitä huomioida koulussa, kun opettaa neulomista vasenkätisille?”

-Vasenkätisyyteen ei tulisi suhtautua lähtökohtaisesti ongelmana. Se vaikuttaa oppilaan itsetuntoon. Vasenkätistä ei tulisi opettaa neulomaan oikeakätisesti vaan antaa hänen neuloa omalla luontevalla tavallaan. Olisi tietenkin parasta jos kaikilla olisi joku joka voisi käytännössä näyttää myös vasenkätisen neulomistavan. Tiedän että on mahtavia käsityönopettajia, jotka ovat vapaaehtoisesti opetelleet molemmat tavat. Ainakaan ei kannata hermostua ja tuskastua siihen että oppilas olisi tahallaan hankala, sitä hän ei ole. Kirjastani voi myös olla apua ja tukea opetuksessa.

”Minkä ikäisenä aloit neuloa?”

-Olin ala-asteikäinen. Ensimmäisen villapuseroni neuloin ollessani muistaakseni noin kymmenenvuotias. Tosin mummin sisko Päkä auttoi!

”Mikä on sun kivoin neulemuisto!”

-Voi, niitä on niin paljon! Ihaninta on ehkä ollut tehdä pienenpieniä riemunkirjavia nuttuja omille lapsilleni. Minulla ovat edelleen tallessa Aino-mummini viimeisiksi jääneet villasukat, jotka hän neuloi tyttärelleni.

Hulluin neule ovat varmasti bikinit ja aivan kahjo Pussy Riot-tyylinen päähine jotka neuloin Virus-teatterin erääseen näytelmään.

Ja lopuksi vielä, Maria Laiho, kerro meille missä sut pääsee tapaamaan kesällä!

-Esiinnymme Fox Confessionin kanssa 20.7 Helsingissä Hotelli AX:ssa. Hotellin aulassa on myytävänä sekä kirjaani että uniikkeja neuleitani. Päivitämme instaan ja faceen tulevat keikat.

Marraskuussa vedän pienen workshopin Kätevä ja Tekevä-messuilla Lahdessa.

Marian opettamat, erityisesti vasenkätisille kässäilijöille suunnatut kurssit tulevat ensi syksynä! Kurssien ilmoittautuminen on jo auki, joten tutustu valikoimaan ja varaa paikkasi heti!

La 20.8.2022 klo 12-15 Isoäidinneliö vasureille – opi virkkaamaan Maria Laihon kanssa!

La ja su 3.9. ja 4.9.2022 klo 12-15 Opi neulomaan vasenkätisesti Maria Laihon kanssa! (kaksi kurssia samalla sisällöllä)

La 17.9.2022 klo 12-15 Helppo bandanakauluri -Neulo vasenkätisesti Maria Laihon kanssa!

La 8.10.2022 klo 12-15 Villasukat vasenkätisesti Maria Laihon kanssa!

La 15.10.2022 klo 12-15 Opi kirjoneule vasenkätisesti Maria Laihon kanssa!

Japanilaiset perinnekäsityöt kiinnostuksen kohteena

21.12.2021 kirjoittaja Pia Kuivalainen

Japanin rikas ja monipuolinen käsityökulttuuri tarjoaa innostavaa opittavaa jokaiselle.

Kuvassa sashikokirjottu tyyny. — Sashikokirjonnan geometriset kuviot ovat näyttäviä.

Nykyajan tietotyöpainotteiseen arkeen tunnutaan selvästi kaipaavan lisää maadoittavaa, hidasta tekemistä, jonka edistymistä ja valmistumista voi konkreettisesti tarkastella tehdessä. Eli siis käsitöitä!

Käsitöiden harrastajien määrä on kasvussa ja tekeminen ihanalla tavalla monipuolistunut internetin myötä. Tietoa ja inspiraatiota erilaisista käsityötekniikoista, joita maailmalla harrastetaan löytyy nykyään aiempaa helpommin. Moni sellainen, joka aiemmin ei ole syystä tai toisesta intoutunut tekemään käsillään isommin on nyt solmeillut makrameeamppeleita tai -seinävaatteita, kaivanut mökillä väripadan esiin ja riipinyt sinne pihatien varrelta horsmat ja lupiinit tai valanut betonista kauniita suojaruukkuja huonekasveilleen.

Aivan mielettömän ihanaa!

Käsityöharrastukset elävät selvästi uutta renessanssiaan ja innostavia tekniikoita etsitään paitsi omista tutuista ympäristöistä, myös eri maiden käsityöperinteistä.

kanzashi-tekniikalla toteutettuja kangaskukkia. — Kanzashi-kukkasiin voi hyödyntää myös erilaisia kangastilkkuja.

Japanibuumi ei oikeastaan missään kohtaa kaikonnut, mutta painotus on siirtynyt enemmän kädentaitojen suuntaan. Japani on mm. nouseva neulesuunnittelun huippu.

Japanilaiset perinnekäsityöt ovat laaja kokoelma erilaisia tekniikoita hienopuusepän töistä ja keramiikasta kankaanpainantaan ja kirjontaan.

Ehkä tutuimpia (ja trendikkäimpiä) ovat erilaiset kirjonnan tekniikat, kuten Sashiko, ja Boro. Kanzashi eli kangaskukista ommellut näyttävät hiuskoristeet ovat myös alkaneet kiinnostaa yhä enemmän.

Moni lapsuuden kesäleireiltä tuttu askartelutekniikkakin voi olla juuriltaan japanilaista käsityötä. Kumihimo-nyörejä kutsuttiin ysärillä ystävänauhoiksi ja niitä punottiin ja vaihdeltiin kavereiden kanssa. Pahvista leikattiin punonta-alusta, jonka loviin värikkäitä lankoja siirreltiin ja kaunis kuvio muodostui taianomaisesti alakouluikäisen silmissä.

Arjen hektisyyden vastapainoksi on usein ihanaa upottaa sormet konkreettisesti johonkin, oli se sitten kukkamultaa, pullataikina tai lankakerä. Käsillä materiaalien tunnustelu ja hidas, tarkoitushakuinen tekeminen keskittää meidät hetkeen ja pakottaa pysähtymään, mikä puolestaan rauhoittaa kehoa ja mieltä. Käsityöt tekevät hyvää sielulle.

Mistä sinä ajattelit tänään innostua?

OHJE: Tee itse viirinauha

29.4.202027.4.2020 kirjoittaja Kati

Joko riittää harmaus? Elämässä, kotona, pihalla, parvekkeella, arjessa ja juhlassa? Tuo väriä elämään – tee itse viirinauha!

Tupsuista tehty viirinauha sopii lastenhuoneeseen, parvekkeelle, puutarhaan tai vaikka sängyn yläpuolelle koristeeksi. Tämä helppo viirinauhan ohje ei vaadi ompelukonetta ja sopii aloittelijoille. Käytä viirinauhaan jämäkankaita ja käytöstä poistettuja vaatteita.

OHJEEN löydät tekstin lopusta – tai lue vertaistukea siitä, miten synkkä talvi ja kevät aiheuttivat värien kaipuun. Näin viirinauhan ohje syntyi:

VÄRIÄ, perskeles!

Neljä kuukautta kestäneen mustanharmaan marraskuun jälkeen tuli hidas ruskeanharmaa kevät. Koronaeristys, syöpäepäily, edessä oleva lomautus ja muuta ei niin valoisaa. Minulla oli valtaisa värien kaipuu.

Syntyi ajatus kirjavista viirinauhoista, mutta ompelukone on verstaalla. Edessä olevan leikkauksen takia päällä oli tiukan sorttinen koronakaranteeni kotosalla, joten mikä neuvoksi? Lempimateriaalini matonkuteet tietenkin!

Mutta mihin ja miten niitä ripustaisi, etteivät ne valuisi tuulessa yhteen läjään, ja kokonaisuus näyttäisi hyvältä?

Olen (luonnollisesti!!) säästänyt hajonneita kyniä. Niille kun voi kuvitella monenlaista käyttöä! Nyt ensi kertaa oikeasti toteutin kuvitelmiani. Päätin käyttää kynänvarsia välikappaleina erottelemassa tilkkuja toisistaan.

Minä pengoin tilkkuvarastoja ja revin kankaita suikaleiksi. Siippa katkoi värikkäitä kynänvarsia rautasahalla välihelmiksi. Langaksi valitsin juuttinarun. Paperiset narut eivät ehkä kestä ulkona sateessa ja rännässä kyllin kauan.

Ensimmäinen versio viirinauhasta

Revityt kankaankappaleet olivat noin 5 senttiä leveitä ja ehkä 40 senttiä pitkiä. Silittämättömiä. Repiessä irtoilevat langanpätkät olin illalla telkkarin ääressä siivonnut pois. Kynänkuoret oli sahattu suoriksi putkiksi.

Solmin ryijysolmulla (kangassuikale lenkiksi ja päät siitä läpi) yksittäisiä hapsuja naruun, aina yhden suikaleen ja kynänpätkän väliin.

Lopputulos oli värikäs, mutta lievästi sanottuna pyykkinarumainen. Kynänkuorien pilkkominen oli ehkä turhaa työtä… Harvempi väli olisi varmasti näyttänyt paremmalta.

Toinen versio: Viirinauha kasvimaalle lintujen karkoitukseen

Uuteenkin versioon viirinauhasta käytin pilkottuja kynänvarsia, mutta nyt laitoin kaksi tai kolme palasta yhteen väliin. Heitin myös muutamia isoreikäisiä helmiä sekaan.

Olin harkinnut koko väliosan kokoamista helmistä, mutta epäilin, että silloin nauhasta tulisi liian raskas. Kynänvarret ovat juuri hyviä keveitä ja parhaimmillaan läpikuultavia auringon valossa hehkuvia ”helmiä” tähän tarkoitukseen.

Revin ja leikkasin kuteet nyt ohuemmiksi, noin kolmen sentin levyisiksi, ja laitoin jokaiseen solmuun kolmisen kuteenpätkää. Viirinauhan ulkonäköön vaikuttaa paljon se, tekeekö nipuista harmonisen värisiä vai riemunkirjavia. Minä valitsin tehdä sattumanvaraisesti!

Tällä kertaa lopputulos oli parempi. Nauhaan tuli hiukan rytmiä, ja pyykkinaruvaikutelma väheni oleellisesti. Mutta sitten oli syntynyt jo uusi idea…

Kolmas versio: Viirinauha puutarhajuhliin

Nyt revin ja leikkasin kuteet vieläkin kapeammiksi, noin sentin levyisiksi. Tein niistä myös eri mittaisia, keskimäärin ehkä 30 senttiä.

Mutta kynänkuoret olivat lopussa! Kuinka ratkaisisin ripustamisen? Päätin ottaa langaksi matonkudetta.

Tupsun kokosin laittamalla halutunvärisiä nauhoja etusormen yli roikkumaan, kunnes nippu tuntui olevan sopivan kokoinen, ehkä 10-15 suikaletta per tupsu. Solmin nipun keskeltä yhteen matonkuteen pätkällä. Joku hennompi sidelanka olisi sirompi ja sallisi ehkä kauniimman liikkeen tuulessa – kokeile! Niput sidoin solmun alta kasaan trikoisella kangassuikaleella.

Kokosin kaksi 12 tupsun nauhaa. Toisessa solmin tupsun sidontakuteen päät yhteen lenkiksi, tein pitkään matonkuteeseen noin 15 sentin välein kaksi vierekkäistä umpisolmua ja vain asetin irralliset tupsut roikkumaan solmujen väliin.

Toisessa leikkasin sidontamatonkuteeseen pienet reiät, pujotin ripustuslangan rei’istä ja tein lankaan (eli siihen pitkään matonkuteeseen, josta tupsut roikkuvat) solmun tupsun kohdalle. Lopputulos oli hienoin ja toki myös työläin.

Jos haluaisi oikein vuosikausia kestävän ”viirinauhan” pihakäyttöön, keinokuidut saattavat kestää säitä puuvillaa paremmin haalistumatta. Ehkä. Sen koetin varmistaa, että linnut eivät saa helpolla matkaansa kovin pitkiä ainakaan keinokuituisia lankoja. Ne eivät välttämättä ole mikään riemu luonnossa eivätkä linnunpesässä. Mutta toki joku tarmokas tsilppo saa tilkuista irti mitä vaan. Orava kävi jo nauhat tutkimassa. Vapuksi teen vielä parit kestovappuhuiskat jämäkankaista ja oksista!

Takapihalla on nyt väriä. On neljä nauhaa, pöytäliinat, on vällyt tuolien päällä, ja on tällä viikolla roihahtanut kukkaloisto. Kyllä tästä selvitään, oli korona mikä tahansa!

Helppo viirinauha tupsuista

Viirinauhaan tarvitset:

– Narua/ nyöriä/ matonkudetta/ moppilankaa

– Kangasta/ matonkudetta/ vanhoja vaatteita

– Halutessasi helmiä/ kulkusia/ tms.

Tee näin:

Leikkaa haluamasi pituinen pätkä nyöristä tai matonkuteesta viirin ”rungoksi”.

Leikkaa matonkuteista, kankaanjämistä tai vanhoista vaatteista noin sentin levyisiä, noin 30 cm pituisia pätkiä. Voit säädellä tupsun kokoa sillä, miten pitkiä suikaleita leikkaat.

Tee ”runkoon” tasseleiden alkamiskohtaan solmu. Ota 10-15 suikaletta kimpuksi ja taita ne puolesta välistä rungon yli. Runkonaru jää silloin tasselin sisään. Sido tasseli paikoilleen solmimalla naru tai pujottamalla sormus noin sentin päähän rungosta. Tasseli on valmis!

Voit myös solmia suikaleet lyhyeen pätkään nyöriä, ja solmia nyörin kiinni runkoon:

viirinauha solmiminen — Erikseen solmittu tupsu. Koristele vaikka vanhoilla rihkamakoruilla!

Tee ”runkona” käyttämääsi nyöriin tai kuteeseen solmu tupsun perään. Jätä väliin silmääsi miellyttävä välimatka, esimerkiksi noin 5 cm, ja tee uusi solmu. Kiinnitä solmun perään seuraava tupsu. Jatka näin, kunnes koristeviirisi on sopivan pituinen.

Jos tupsut tuntuvat haastavilta, ripusta kangassuikaleet ”runkoon” yksittäin. Solmi ne silloin ryijysolmulla ”runkoon” solmun perään. (Eikö ryijysolmu ole tuttu? Kurkkaa täältä ohje.)

viirinauha ohje — Voit käyttää helmiä tai vastaavia erottamaan kangassuikaleet toisistaan.

Ripusta ja nauti väri-iloittelusta!

Huomaa:

Voit tehdä viirinauhan omalla tyylilläsi. Inspiroidu kokeiluista yllä!

Jos kiinnität viirinauhan ulos, varmista, että eläimet eivät saa siitä osia irti. Lastenhuoneessa ripusta viiri pikkukäsien ulottumattomiin.

Tekokuidut saattavat kestää vaihtelevia säitä paremmin kuin puuvillakankaat. Jos ripustat viirin parvekkeen tai terassin seinälle, ota huomioon se, että kankaat saattavat päästää väriä.

Työhyvinvointi tehdään käsitöinä

13.10.201911.10.2019 kirjoittaja Katja

Työhyvinvointi tehdään käsitöinä monella tapaa. Made by Finland tutkimuksessa parin vuoden takaa 96% suomalaisista oli sitä mieltä että jokaisen työntekijän tulee kantaa vastuuta oman työyhteisönsä hyvinvoinnista. Kukaan ei yksin voi määrätä hyvinvointia eikä pakottaa sitä tapahtuvaksi. Työhyvinvointi on monesta materiaalista tehty yhteisöllinen taideteos joka ei koskaan tule valmiiksi.

Tutkimuksen mukaan suomalaisen työhyvinvoinnin kolme keskeisintä elementtiä ovat

Hyvä työilmapiiri 52 %
Motivoiva työ 37 %
Mahdollisuus vaikuttaa oma työn sisältöön ja toimenkuvaan 29 %

Lue lisää: Tyoelämä2020.fi

Hyvä työilmapiiri tarkoittaa käytännössä ihmisten välisiten suhteiden toimivuutta ja keskinäistä luottamusta työpaikalla.

Tutkijatohtori ja valmentaja Tapani Riekki pohdiskelee blogikirjoituksessaan ihmisten välistä luottamusta seuraavasti: ”Suhdeluottamus rakentuu yhteenkuuluvuden tunteen varaan. Tunnemme toisemme, myös empaattisesti ja henkilökohtaisesti, koemme että meillä on samat tavoitteet ja arvot ja jopa kuulumme samaan joukkoon. Olemme rakentaneet jaettuja odotuksia. Suhdeluottamus rakentuu toistuvan autenttisen vuorovaikutuksen pohjalle, joka saa meidät näkemään toisemme saman ryhmän, tai ainakin heimon, jäseninä.”

Toisin sanoen ihmisten välille syntyy luottamus yhdessä tekemällä, pyrkimällä kohti yhteistä maalia, vuorovaikutuksen voimalla.

Käsityöt tekevät hyvää aivoille, kirjoittelin tänne meidän blogiin joku aika sitten ja vinkkasin aivotutkija Minna Huotilaisesta, joka on sanonut käsitöiden tekemisestä muun muassa näin:

– Ihminen on kädellinen paitsi keholtaan, myös mieleltään. Aivomme ovat kehittyneet niin, että voimme tehdä monipuolisia asioita käsillämme ja kädet ovat apuna myös ’käsittämisessä’ eli monimutkaisten asioiden ymmärtämisessä. Käsien käyttö on ymmärtämisen ytimessä; se on älykkyyden käyttöä, Huotilainen sanoo.

Työyhteisön vuorovaikutustaidot kehittyvät ja yhteinen ymmärrys lisääntyy kun tehdään yhdessä, omin käsin, aivoja monipuolisesti rasittaen käsitöitä. Käsitöiden tekemiselle löytyy monenlaisia mahdollisuuksia – pieniä ja suuria, jokainen löytää varmasti omansa.

Verstas247 Helsingissä tarjoaa seuraavat yhteisölliset, kädentaitopalvelut yrityksille ja yhteisöille:

Työhyvinvointiverstas: Verstaan työhyvinvointipäivässä työhyvinvointi lähtee käsistä!

Pikkujouluverstas: Pikkujouluverstaalla tuoksuu glögi ja piparkakku.

Kokousverstas: Kokoukset edistämään työhyvinvointia

Monimuotoisuus kaikessa

18.7.201918.7.2019 kirjoittaja Katja

Viimeaikoina olen keskustellut lapseni kanssa (tai ehkä on oikeampi sanoa, että minä olen puhunut ja hän on toivottavasti kuunnellut edes osan…) paljon siitä miten monipuolinen tekeminen olisi hyväksi ihmiselle – samaan tapaan kuin monipuolinen ruoka. Tai sen puoleen monimuotoisuus luonnossa, kulttuureissa ja olemisen tavoissa. Ja monipuolinen tekeminen sisältää tietysti myös mitään tekemättömyyden, seinään tuijottamisen ja kavereiden kanssa hölmöilyn.

Käsitöissä on ainesta vaikka mihin. Monipuolinen tekeminen ei lopu koskaan, kun päästää luovuutensa valloilleen. On aina uusia tekniikoita, materiaaleja ja taitoja opittavaksi. Uuden oppiminen saa mielen hyväksi, oppimisen ponnistukset ja haasteet tekevät elämästä mielenkiintoista. Samalla käsitöiden tekeminen rentouttaa. Ajatukset on keskitettävä siihen mitä on tekemässä eikä samalla voi ajatella työasioita, lasten murheita tai tekemättömiä kotitöitä. Erinomaista mindfullnesia siis.

Tsekkaa mitä aivotutkija, kasvatustieteen professori Minna Huotilainen sanoo käsitöiden tekemisestä: https://punomo.fi/pedagogiikka/tutkimus-ja-teoriat/kasityo-ja-aivot/

Kohta on syksy taas aluillaan ja aika miettiä harrastuksia itselle ja perheelle. Voin lämpimästi suositella omantahtista käsityöharrastusta ja välillä erikoisemmille kursseille osallistumista. Mieli valoisana kohti syksyn hämärää <3

Tekemisen monimuotoisuutta etsimässä, Katja, Verstas247

Yhdessä huikeisiin suorituksiin!

28.4.2019 kirjoittaja Katja

Lopputalvella Verstaalla puhuttiin, että pitäisi joskus korjailla vaatteita ja tavaroita yhdessä, kun yksin ei tuu aloitettua ja onhan se nyt aika tylsää hommaa ja vie aika paljon aikaakin, kun joka kaappi ja hylly pursuilee sellaisia odottavia kasoja ja nyssäköitä. Kaikilla tuntui olevan aika paljon sellaisia kasoja ja ajateltiin, että siihen ei ehkä yksi kevyt iltakorjailu riitä, ja että jos kerran rupeaa moiseen hommaan niin pitäis sitten olla kunnolla aikaa. Ajateltiin vielä, että varmaan sellaisillakin ihmisillä, jotka ei ollut siinä yhdessä ajattelemassa, voi olla sama ongelma. Sitten me todettiin, että jos vaan puhuu niin ne kasat ja nyssäkät on siellä vielä kolmenkin vuoden päästä. Ja niin syntyi #korjausmaraton.

Vieläkin on vähän sellainen huikean urheilusuorituksen jälkeinen leijuva ja uupunut olo. Meitä oli Verstaalla korjailemassa vaatteita ja tavaroita yli viisikymmentä ihmistä 26.-27.4. 18-18. Osa käväisi vähän aikaa, osa oli aika pitkään ja jokunen korjaili koko 24h. Ja se oli kyllä ihan huikean hauskaa! Verstaalla tuli korjatuksi yli sata tavaraa polkupyöristä tyynyliinoihini ja villasukista takkeihin. Jos jokainen korjaus lisäisi käyttöikää vaikka keskimäärin kaksi vuotta niin yhden vuorokauden aikana olisi tullut yhteensä 200 vuotta lisää käyttöikää vanhoille tavaroille! Aatelkaa! Mieletön säästö – sekä rahan että luonnonvarojen!

Eikä se edes jää siihen sillä muuallakin korjattiin: Setlementtitalolla korjailivat Kallion Uudet Martat (https://www.facebook.com/kallionuudetmartat/), Kiemuralla korjailtiin myös (https://www.facebook.com/Kiemura-121246918485942/) ja monet kertoivat korjailleensa kotona ja kutsuneensa kavereitakin mukaan!

Oheistapahtumana järjestettiin Korjaa luontosuhteesi -retki Tokoinlahden rantaan lauantaiaamuna seitsemältä. Retkellä ihailtiin puiston nupullaan olevia vaahteroita, kevään vaaleanvihreää huntua ja saapuneita muuttolintuja. ”On siis kevät!”

Kiitos, kiitos, kiitos kaikille!!! – ja erityis kunniamaininta Olaville, joka korjasi mun pyörän!

Ensi vuonna uudestaan – ellei jo syksyllä, eikö?

kysyy, Katja, yhdeksän korjattua omaa vaatetta, yksi olkalaukku sekä yksi puolison takki

#korjausmaraton – Verstas247 – Kallio – Helsinki

Yhteisöllinen käsitöiden treenipaikka!

brushlettering teksti harjoitus ilmainen fraasi

Kesällä on aikaa kässäillä!

2.4.202010.4.2019 kirjoittaja Katja

Mitä kaikkea sitä sitten tekeekään, kun on lomalla ja on aikaa. Suunnitelmissa olisi löytää hyvä hupparin kaava ja kivoja kankaita. Viisihenkisen perheen huppareiden kulutus on jotenkin ihan omaa luokkaansa. Tuntuu, ettei teinit koskaan lopeta kasvamista. Kun selkänsä kääntää niin hihat on jääneet 10 cm liian lyhyiksi. Shortsit pitäisi myös ommella, tai parit. Edelliset, farkuista lyhennetyt, alkavat olla aikansa eläneet. Tekisikö perinteiset farkkushortsit vai kesäisen kukikkaat, ohuet ja väljät?

Koko talven on harmittanut, etten ole ehtinyt mukaan brushlettering kursseille. Kesällä voisi olla aikaa harjoitella kauniita kirjaimia. Tällaiselle kärsimättömälle ihmiselle se olisi varmasti erinomainen keskittymisharjoitus ja meditaatiohetki. Oliskohan naapurileikkipuistossa muuten puistojoogaa kesällä? Ainakin siellä on kesäruokailu lapsille.

Joskus nuorena värjäiltiin serkkujen ja tätien kanssa lankoja kasviväreillä, se on ihan parasta puuhaa. Pääsee retkelle keräämään kasveja, saa ostaa erikoisia jauheita apteekista ja sitten istuttiin rannalla nuotion ääressä tuntikausia vahtimassa, että kurkkupurkeissa likoavat villalangat ei pääse kiehumaan. Eikä ollut kiire minnekään. Ja ne värit on niin ihania <3 Voisikohan tänä kesänä taas keitellä liemiä ja odottaa jännityksellä lopputulosta. Verstaalta varmaan löytyisi joku kaveriksi. Voisi kankaita värjäillä myös, siellä on se pesukonekin. Siitä tuli mieleen, että kukahan osaisi opettaa vahabatiikia?

Verstaan kesässä on rauhallista, kun kurssit pannaan juhannukselta tauolle. Silloin on tilaa ja väljyyttä jäsenien kaiken kokoisille projekteille. Jäsenyyksistä voi lukea lisää tästä. Millaiset kesäkässäilyhaavet sulla on?

Västäräkistä vähäsen, Katja

Kokeilukausi alkaa! Hanki koko kevään ja kesän jäsenyys nyt

29.1.20193.4.2018 kirjoittaja Kati

Testing, testing, Verstas247 aloittaa toiminnan kokeilukaudella. Keskeneräistä tilaa pääsee jo käyttämään hankkimalla koko kevään ja kesän kokeiluajan jäsenyyden.

Koeaika kestää 12.8.2018 asti, jonka jälkeen varsinainen treenisalitoiminta alkaa.

Omatoiminen jäsenyys alkaa jo kokeiluaikana

Verstasta voi käyttää jo itsenäisesti esimerkiksi omiin ompeluksiin ja askarteluihin. Ison pöydän testaus kaavoituskäyttöön aloitettiinkin jo heti viime sunnuntaina. Hyvin toimii!

Koko kesän jäsenyys 12.8.2018 asti kustantaa 80 eur (sis.alv).

Ilmoita halukkuutesi tästä: https://goo.gl/forms/nuuESp2aVlL7jLl72

Kokeilukaudella jäsenenä pääsee käyttämään tilaa semmoisena kuin se sillä hetkellä on itsenäiseen työskentelyyn ellei tila ole muussa käytössä. Nyt kokeiluaikana tilassa järjestetään kaikenlaista tilaisuutta, ja silloin käyttömahdollisuus voi olla rajattua tai kokonaan estynytkin. Samalla tässä testataan, minkälaista ohjelmaa tilassa voidaan järjestää yhtä aikaa omatoimisen käytön kanssa.

Mitä sitten testataan?

1. Ohjelmaa

Mitä mieleen juolahtaa. Testataan ja kokeillaan, minkälainen toiminta yhteisessä käsitöiden treenitilassa toimii ja mikä ei. Tehdään yhdessä just semmosta yhteisöllistä toimintaa, työpajoja, yhteisiä iltoja ja kursseja, joita halutaan. Tehdään osaltamme Kalliota mukavammaksi ja yhteisöllisemmäksi paikaksi asua.

2. Varusteita

Samalla varustetaan Verstasta niillä välineillä, jotka kokeiluaikana osoittautuvat kaikista tarpeellisimmiksi. Kerätään lahjoituksina työvälineitä ja hankitaan niitä kaikista oleellisempia koneita.

3. Käyttötapaa

Oleellista on myös testata tätä meidän toimintatapaa. Esimerkiksi aukiolo-aikoja sekä yhteisöllisen ohjelman ja omatoimisen käytön yhdistämistä. Enemmän Verstas247 toiminta-ajatuksesta löytyy tästä artikkelista.

Tule mukaan tekemään Verstaasta just semmonen kuin haluat! Liity meidän ryhmään www.facebook.com/verstas247

Tiedote: Uusi käsitöiden treenitila Verstas247 perusteilla Kallioon

29.1.201912.3.2018 kirjoittaja Kati

Käsitöiden tekeminen on ihmiselle hyväksi, mutta pienissä kaupunkiasunnoissa siihen ei ole oikein tilaa. Joukko käsitöistä innostuneita henkilöitä päätti tehdä asialle jotain.

“Mulla loppui kotona tila kesken kolme himmeliä sitten”, toteaa Kati Hinkkanen, yksi perustajista. Toisilla käsityöharrastus on hiipunut vuosien kuluessa ja he kaipaisivat yhteisön tuomaa tsemppiä, sillä tarve tehdä käsillä on kuitenkin kova. Joillakin lapset tai lemmikkieläimet tekevät harrastamisesta kotona haastavaa.

Syntyi unelma yhteisestä käsitöiden treenitilasta, Verstas247:sta, joka tekee käsitöiden harrastamisen helpoksi. Verstas tarjoaa tilaa, laitteita, välineitä ja tarvikkeita sekä yhteisön, joka auttaa alkuun ja tsemppaa harrastamisessa – 24/7.

Tilat järjestyivät pikavauhtia

Verstas247 sai sponsorin avulla tilan Toiselta linjalta Helsingin Kalliosta. Tilassa tullaan kevään aikana järjestämään erilaisia tapahtumia ja kursseja, joissa kokeillaan, minkälaista toimintaa Verstaalla voitaisiin järjestää. Korjauskahvilaa, aloittelijan ompelukurssia, askarteluiltoja eri aiheista, ehkäpä jotkut lanitkin. Mitä kaikkea keksitäänkään yhdessä? Käsitöiden kirjo on laaja, ja siksi Verstaasta tuleekin käyttäjiensä näköinen.

Samalla Verstasta varustetaan sopivaksi käsitöiden omatoimitilaksi. Elokuuhun mennessä kaiken pitäisi olla valmista. Ennen sitä on kuitenkin hankittava kaikenlaista tähdellistä, kuten muutama ompelukone ja iso pöytä sekä vaihdettava oven lukko avainkoodilla toimivaksi.

Tähän tarvitsemme lahjoituksia. Erityisesti etsimme käsityövälineitä, ompelukoneita, huonekaluja tai työtuoleja. Tule tekemään Verstasta meidän kanssamme!

Mitä Verstas247 voisi olla?

Verstas247 on kuntosalin tapaan toimiva käsitöiden treenitila, englanniksi Craft Gym. Verstaalla voi harrastaa yhdessä muiden kanssa tai yksin silloin, kun se parhaiten kunkin kiireiseen aikatauluun sopii. Jäsenmaksulla kulku verstaalle olisi rajoittamaton, kokeilija voisi maksaa kertamaksun.

Verstaalla voi kokeilla uusia juttuja ilman, että tarvitsee heti hankkia kaikkia välineitä itselle, tai lopetella vanhoja keskeneräisiä töitä yhdessä muiden kanssa. Verstaalla on aina perustarvikkeita liimoista lankoihin ja kierrätettyjä materiaaleja inspiraation lähteeksi.

Verstas247 haluaa lisätä yhteisöllisyyttä, itse- ja yhdessä tekemisen kulttuuria sekä aktivoida ihmisiä positiiviseen, mielen hyvinvointia lisäävään toimintaan. “Miun unelmana on, että Verstaita olis jokaisessa korttelissa ja kaupunginosassa” visioi Tuovi Kurttio, verstaan perustaja.

Seuraa ja keskustele somessa

https://www.facebook.com/verstas247/

https://fi.pinterest.com/verstas247/

https://www.instagram.com/verstas247/

Ota yhteyttä Facebookissa!