Joko riittää harmaus? Elämässä, kotona, pihalla, parvekkeella, arjessa ja juhlassa? Tuo väriä elämään – tee itse viirinauha!
Tupsuista tehty viirinauha sopii lastenhuoneeseen, parvekkeelle, puutarhaan tai vaikka sängyn yläpuolelle koristeeksi. Tämä helppo viirinauhan ohje ei vaadi ompelukonetta ja sopii aloittelijoille. Käytä viirinauhaan jämäkankaita ja käytöstä poistettuja vaatteita.
OHJEEN löydät tekstin lopusta – tai lue vertaistukea siitä, miten synkkä talvi ja kevät aiheuttivat värien kaipuun. Näin viirinauhan ohje syntyi:
VÄRIÄ, perskeles!
Neljä kuukautta kestäneen mustanharmaan marraskuun jälkeen tuli hidas ruskeanharmaa kevät. Koronaeristys, syöpäepäily, edessä oleva lomautus ja muuta ei niin valoisaa. Minulla oli valtaisa värien kaipuu.
Syntyi ajatus kirjavista viirinauhoista, mutta ompelukone on verstaalla. Edessä olevan leikkauksen takia päällä oli tiukan sorttinen koronakaranteeni kotosalla, joten mikä neuvoksi? Lempimateriaalini matonkuteet tietenkin!
Mutta mihin ja miten niitä ripustaisi, etteivät ne valuisi tuulessa yhteen läjään, ja kokonaisuus näyttäisi hyvältä?
Olen (luonnollisesti!!) säästänyt hajonneita kyniä. Niille kun voi kuvitella monenlaista käyttöä! Nyt ensi kertaa oikeasti toteutin kuvitelmiani. Päätin käyttää kynänvarsia välikappaleina erottelemassa tilkkuja toisistaan.
Minä pengoin tilkkuvarastoja ja revin kankaita suikaleiksi. Siippa katkoi värikkäitä kynänvarsia rautasahalla välihelmiksi. Langaksi valitsin juuttinarun. Paperiset narut eivät ehkä kestä ulkona sateessa ja rännässä kyllin kauan.
Ensimmäinen versio viirinauhasta
Revityt kankaankappaleet olivat noin 5 senttiä leveitä ja ehkä 40 senttiä pitkiä. Silittämättömiä. Repiessä irtoilevat langanpätkät olin illalla telkkarin ääressä siivonnut pois. Kynänkuoret oli sahattu suoriksi putkiksi.
Solmin ryijysolmulla (kangassuikale lenkiksi ja päät siitä läpi) yksittäisiä hapsuja naruun, aina yhden suikaleen ja kynänpätkän väliin.
Lopputulos oli värikäs, mutta lievästi sanottuna pyykkinarumainen. Kynänkuorien pilkkominen oli ehkä turhaa työtä… Harvempi väli olisi varmasti näyttänyt paremmalta.
Toinen versio: Viirinauha kasvimaalle lintujen karkoitukseen
Uuteenkin versioon viirinauhasta käytin pilkottuja kynänvarsia, mutta nyt laitoin kaksi tai kolme palasta yhteen väliin. Heitin myös muutamia isoreikäisiä helmiä sekaan.
Olin harkinnut koko väliosan kokoamista helmistä, mutta epäilin, että silloin nauhasta tulisi liian raskas. Kynänvarret ovat juuri hyviä keveitä ja parhaimmillaan läpikuultavia auringon valossa hehkuvia ”helmiä” tähän tarkoitukseen.
Revin ja leikkasin kuteet nyt ohuemmiksi, noin kolmen sentin levyisiksi, ja laitoin jokaiseen solmuun kolmisen kuteenpätkää. Viirinauhan ulkonäköön vaikuttaa paljon se, tekeekö nipuista harmonisen värisiä vai riemunkirjavia. Minä valitsin tehdä sattumanvaraisesti!
Tällä kertaa lopputulos oli parempi. Nauhaan tuli hiukan rytmiä, ja pyykkinaruvaikutelma väheni oleellisesti. Mutta sitten oli syntynyt jo uusi idea…
Kolmas versio: Viirinauha puutarhajuhliin
Nyt revin ja leikkasin kuteet vieläkin kapeammiksi, noin sentin levyisiksi. Tein niistä myös eri mittaisia, keskimäärin ehkä 30 senttiä.
Mutta kynänkuoret olivat lopussa! Kuinka ratkaisisin ripustamisen? Päätin ottaa langaksi matonkudetta.
Tupsun kokosin laittamalla halutunvärisiä nauhoja etusormen yli roikkumaan, kunnes nippu tuntui olevan sopivan kokoinen, ehkä 10-15 suikaletta per tupsu. Solmin nipun keskeltä yhteen matonkuteen pätkällä. Joku hennompi sidelanka olisi sirompi ja sallisi ehkä kauniimman liikkeen tuulessa – kokeile! Niput sidoin solmun alta kasaan trikoisella kangassuikaleella.
Kokosin kaksi 12 tupsun nauhaa. Toisessa solmin tupsun sidontakuteen päät yhteen lenkiksi, tein pitkään matonkuteeseen noin 15 sentin välein kaksi vierekkäistä umpisolmua ja vain asetin irralliset tupsut roikkumaan solmujen väliin.
Toisessa leikkasin sidontamatonkuteeseen pienet reiät, pujotin ripustuslangan rei’istä ja tein lankaan (eli siihen pitkään matonkuteeseen, josta tupsut roikkuvat) solmun tupsun kohdalle. Lopputulos oli hienoin ja toki myös työläin.
Jos haluaisi oikein vuosikausia kestävän ”viirinauhan” pihakäyttöön, keinokuidut saattavat kestää säitä puuvillaa paremmin haalistumatta. Ehkä. Sen koetin varmistaa, että linnut eivät saa helpolla matkaansa kovin pitkiä ainakaan keinokuituisia lankoja. Ne eivät välttämättä ole mikään riemu luonnossa eivätkä linnunpesässä. Mutta toki joku tarmokas tsilppo saa tilkuista irti mitä vaan. Orava kävi jo nauhat tutkimassa. Vapuksi teen vielä parit kestovappuhuiskat jämäkankaista ja oksista!
Takapihalla on nyt väriä. On neljä nauhaa, pöytäliinat, on vällyt tuolien päällä, ja on tällä viikolla roihahtanut kukkaloisto. Kyllä tästä selvitään, oli korona mikä tahansa!
Helppo viirinauha tupsuista
Viirinauhaan tarvitset:
– Narua/ nyöriä/ matonkudetta/ moppilankaa
– Kangasta/ matonkudetta/ vanhoja vaatteita
– Halutessasi helmiä/ kulkusia/ tms.
Tee näin:
Leikkaa haluamasi pituinen pätkä nyöristä tai matonkuteesta viirin ”rungoksi”.
Leikkaa matonkuteista, kankaanjämistä tai vanhoista vaatteista noin sentin levyisiä, noin 30 cm pituisia pätkiä. Voit säädellä tupsun kokoa sillä, miten pitkiä suikaleita leikkaat.
Tee ”runkoon” tasseleiden alkamiskohtaan solmu. Ota 10-15 suikaletta kimpuksi ja taita ne puolesta välistä rungon yli. Runkonaru jää silloin tasselin sisään. Sido tasseli paikoilleen solmimalla naru tai pujottamalla sormus noin sentin päähän rungosta. Tasseli on valmis!
Voit myös solmia suikaleet lyhyeen pätkään nyöriä, ja solmia nyörin kiinni runkoon:
Tee ”runkona” käyttämääsi nyöriin tai kuteeseen solmu tupsun perään. Jätä väliin silmääsi miellyttävä välimatka, esimerkiksi noin 5 cm, ja tee uusi solmu. Kiinnitä solmun perään seuraava tupsu. Jatka näin, kunnes koristeviirisi on sopivan pituinen.
Jos tupsut tuntuvat haastavilta, ripusta kangassuikaleet ”runkoon” yksittäin. Solmi ne silloin ryijysolmulla ”runkoon” solmun perään. (Eikö ryijysolmu ole tuttu? Kurkkaa täältä ohje.)
Ripusta ja nauti väri-iloittelusta!
Huomaa:
Voit tehdä viirinauhan omalla tyylilläsi. Inspiroidu kokeiluista yllä!
Jos kiinnität viirinauhan ulos, varmista, että eläimet eivät saa siitä osia irti. Lastenhuoneessa ripusta viiri pikkukäsien ulottumattomiin.
Tekokuidut saattavat kestää vaihtelevia säitä paremmin kuin puuvillakankaat. Jos ripustat viirin parvekkeen tai terassin seinälle, ota huomioon se, että kankaat saattavat päästää väriä.
