Tervehdys Verstas247:n jäsenet, ystävät ja yhteistyökumppanit!
Haikein mielin ja huojentuneena Verstaan vuosikokous 28.8.2023 päätti irtisanoa Toisen linjan tilan vuokrasopimuksen ja ajaa yhtiön toiminnan alas pöytälaatikkoon.
Keväällä jouduimme toteamaan, ettei kukaan perustajista enää ehdi ja jaksa pyörittää yrityksen arkea, eivätkä tulot mahdollista toimitusjohtajan palkkaamista, vaikka kutakuinkin kattavatkin toiminnan kulut. Kesän aikana käytiin neuvotteluja vaihtoehtoisista ratkaisuista. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt.
Yritykselle olisi periaatteessa halukas ostaja, mutta voi olla, ettei hänkään saa alkuvaiheen yhtälöä toimimaan niin, että uskaltaisi askeleen ottaa. Jos jotakuta muuta kiinnostaa, niin nyt on oikea hetki kertoa asiasta. Hinta tuskin hirvittää.
Verstaan toiminta jatkuu normaalisti lokakuun ajan. Marraskuussa on aika tyhjentää tila. Jos olet lainannut Verstaalle laitteita tai muita varusteita, voit käydä noutamassa omasi pois (ja tyhjentämässä mahdollisen kaappisi) milloin vain viimeistään 10.11. mennessä. Jos sinulla ei ole ovikoodia, sovithan noudosta henkilökunnan kanssa sähköpostitse: info@verstas247.fi.
Ma-pe 6.-10.11. ovet ovat auki tavaroiden noutajia varten klo 15-18.
Tavarat, joita ei ole noudettu 11.11. mennessä, tulkitaan lahjoitetuksi, ja laitetaan myyntiin Verstaan muun irtaimiston mukana. Laitteet, kalusteet ja tarvikkeet myydään su 12.11.alkaen. Siitä tiedotetaan tarkemmin Verstaan sosiaalisessa mediassa myöhemmin. Myyntiä jatketaan 18.11. asti, jos myytävää on. Tervetuloa ostoksille!
Myyjäisten aukioloajat:
su 12.11. klo 11-18
ma-pe 13.-17.11. klo 15-18 ja
su 18.11. klo 11-18.
Niin tai näin, kaikki ei kuitenkaan pääty tähän. Verstaan käyttäjien yhteisö yrittää pysytellä hengissä, mahdollisesti vuokrata jollakin porukalla itselleen pienemmät yhteisen työtilan, jos sopiva tila löytyy. Jos tämä onnistuu, sieltä saattaa ainakin tulla kutsuja yhteisiin tapahtumiin.
Verstaan yhteistyökumppani Kesteli ry jatkaa jossain muodossa toimintaansa, vaikka koulutustilaa ei enää olekaan. Älkää hämmästykö jos saatte Kesteliltä viestejä – käsityön asiaa ja sen roolia kiertotaloudessa edistetään edelleen.
Ja pöytälaatikostakin voi virota, jos olosuhteet osuvat oikein kohdalleen.
Tänä keväänä tehtiin neulehistoriaa, kun ilmestyi ensimmäinen suomenkielinen neulekirja vasenkätisille neulojille. Istuimme alas kirjailija Maria Laihon kanssa juttelemaan neulemaailman nykytilasta, tulevaisuudesta ja vasenkätisten neulojien opetuksesta.
Jutustelun seurauksena syntyi idea vasenkätisten neulekurssien sarjasta, joka opetetaan Verstaalla ensi syksynä. Kurssisarjasta lisää sivun lopussa!
Kuva: Pia Kuivalainen / Verstas247
Neulekirja vasenkätisille
Maria Laiho
Nemo 2022, 176 sivua, ISBN 978-951-1-40989-2
Neulekirja vasenkätisille on ensimmäinen suomenkielinen neuleopas, joka on suunnattu ensisijaisesti vasenkätisille neulojille.
Opas kuljettaa lukijan läpi neulomisen eri vaiheiden oppimisesta erilaisiin neuletekniikoihin ja lopulta projekteihin, joiden valmistukseen opittuja taitoja on mahdollista hyödyntää. Hyvät ja selkeät havainnekuvat silmukoiden muodostamiseen auttavat hahmottamaan, kuinka langan ja puikkojen tulisi olla käsissä eri vaiheissa.
Neuletekniikoita käydään läpi laaja valikoima klassisesta helmineuleesta intarsiaan ja valepatenttiin, eli myös kokeneemmat neulojat voivat löytää kirjan sisällöstä jotain uutta ja mielenkiintoista. Jokaisen uuden tekniikan kyljessä on myös joukko eri vaikeusasteisia neuleprojekteja, jonka avulla harjoitella.
Ilahduttavan ilkikurinen pilke silmänurkassa voidaan todeta myös, ettei oikeakätisiäkään neulojia ole unohdettu! Kaikki kirjan ohjeet on käännetty myös oikeakätisille, joten tämä neulekirja on todellakin kaikenkätisille sopiva.
Kirja teki historiaa julkaisuhetkellään, sillä tiettävästi Suomessa ja suomen kielellä ei ollut aiemmin kirjoitettu ja julkaistu neulekirjaa, jonka kaikki sisältö on suunnattu vasenkätisille neulojille. Se on yhtäaikaisesti upeaa ja hieman harmittavaakin, sillä eletään kuitenkin jo vuotta 2022! Onneksi olemme kuitenkin menossa parempaan suuntaan käsityön ja käsityöläisten moninaisuuden huomioinnissa.
Kuva: Pia Kuivalainen / Verstas247
Kaiken kaikkiaan Neulekirja vasenkätisille on erinomainen, kattava, neulomisen perusopas, jonka avulla voi oppia neulomaan monipuolisia töitä. Teknisen sisällön joukkoon sirotellut, koskettavat kertomukset vasenkätisten käsityöläisten henkilökohtaisista kokemuksista tuovat mukaan sitä syvyyttä, jota on lupa odottaa kirjalta, joka ensimmäisenä tiennäyttäjänä raivaa tilaa vähemmistön äänille. Käsityön maailma kulkee jälkijunassa, mitä tulee käsityön tekemisen moninaisuuteen ja sitä on hyvä vähän herätellä.
Syksyn virkkaus- ja neulekurssit on suunnattu erityisesti vasenkätisille, mutta mukaan ovat tervetulleita myös oikeakätiset, jotka haluavat laajentaa omaa taitopalettiaan. Oppiminen on aina iloinen asia ja sen ilon voi helposti havaita Maria Laihon uutuuskirjasta; Neulekirja vasenkätisille.
Kuva: Sanjaana Gavalas
Maria Laiho on
Jätkäsaaressa asuva kuvataiteilija/sisustaja/käsityöläinen/muusikko ja perheenäiti, joka vietti nuoruutensa rundaamalla rockbändissä, rakastaa kissoja, inspiroituu väreistä, pitää karheasta pinnasta ja suolaisesta mausta ja arvostaa suuresti huumorintajuisia ystäviään.
Maria opettaa syksyllä sarjan vasenkätisille suunnattuja neulekursseja. Lisätietoja kurssivalikoimasta ja aikataulusta löydät jutun lopusta!
Toteutimme Marian haastattelun sähköpostitse.
Maria Laiho, sinulta ilmestyi tänä keväänä merkittävä ja pitkään kaivattu teos, Neulekirjakirja vasenkätisille. Mistä sait idean ja kannusteen kirjoittaa neuleoppaan vasenkätisestä neulonnasta?
– Kirjan idea lähti omista kokemuksista ja selkeästä tarpeesta. Minua, kuten muitakaan vasureita ei osattu koulussa opettaa ja käsityön tunneista jäi epäonnistumisen ja huonommuuden kokemus. Tämä on valitettavasti tavallista muillekin vasenkätisille edelleen. Minulla oli onneksi vasenkätinen Aino-mummi, joka oli aivan uskomattoman taitava käsityöläinen. Hän opetti minut ensin virkkaamaan ja sitten neulomaan.
Hurahdin käsitöihin jo lapsena mutta nuorena käsitöiden tekemiseen tuli muutaman vuoden tauko. Kun aloin neuloa toden teolla uudestaan ja halusin oppia esim.pitsineuleita, koetin etsiä vasureiden ohjeita ja oppikirjoja ja huomasin ettei niitä ole. Netistäkään ei löydy vasenkätisille kuin kourallinen ohjeita, kaikki täytyy kääntää itse peilikuvaksi.
Olen tarvittaessa aika sinnikäs joten opettelin siitä huolimatta itse ja pikkuhiljaa taitoni kohenivat. Olin myös töissä lankakaupassa jossa opin paljon lisää mahtavilta työkavereiltani. Minusta tulikin aikamoinen lankahamsteri..
Idea hautui muutaman vuoden kunnes viimein tuli se hetki jolloin päätin että minun täytyy tehdä asialle jotain itse kun kerran kukaan muu ei sitä tee. Onnekseni Päivi Paappanen Likeltä innostui ideasta ja ohjasi minut oikeiden ihmisten luo. Siitä se sitten lähti!
Moni oikeakätinen käsitöiden ystävä ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi, ettei oikeakätisten ohjeilla voi yleensä suoraan neuloa vasenkätisesti. Millaisia konkreettisia esimerkkejä voit kertoa, missä kohdin vasenkätinen neuloja törmää esteeseen oikeakätisissä ohjeissa?
– Lähtökohtaisesti silloin kun ohjeessa on kaava tai kuvio eikä se ole pelkästään teksti.
Heti ensimmäiseksi on neulesuunta joka on vasureilla vasemmalta oikealle. Ohjeita pitää siis lukea oikealta vasemmalle ja neuloa kuitenkin vasemmalta oikealle. Jo tässä kohtaa voivat aivot mennä solmuun.
Jos tahdot vasurina opetella uuden tekniikan ja katsot ohjevideoita, ne ovat aina oikeakätisiä varten tehty. Pitsineuleiden kohdalla oikeakätisten ohjeissa kavennusten suunnat ovat vasureille kinkkisiä. Kuvio ei toteudu kauniisti jos kavennusten suunnat menevät väärin.
Onko mielestäsi helpompaa kirjoittaa kokonaan uusi ohje puhtaalta pöydältä kuin muokata olemassa oleva oikeakätinen ohje vasenkätiseksi?
– Se vähän riippuu. Olen itse niin tottunut kääntämään ohjeita että se alkaa pikkuhiljaa sujua. Teen kylläkin aina ensin mallitilkun varsinkin pitsikuvioiden kohdalla. Ohjeiden kirjoittaminen on haastavaa, minullahan ei ole varsinaista alan koulutusta. Erityisesti puseroiden eri kokomitoitukset ovat vaativia. Onneksi minulla oli kirjassa apuna Kaija Koirikivi tarkistamassa ohjeita.
Kirjassa opastat paitsi neulomisen alkuun, myös annat ohjeet erilaisiin ja -tasoisiin projekteihin, joita lukija voi neuloa itselleen. Millainen prosessi oli valita kirjaan päätyneet ohjeet kaikkien alkuperäisten ideoiden joukosta?
– Se vaati pelkistämistä ja karsimista. Uhrasin esim.aivan liikaa aikaa yhdelle kirjoneuleslipoverille, jonka huomasin olevan liian vaikea aloittelijalle. Halusin että kirjan ohjeet ovat sen verran helppoja että opettelu on kivaa. Niiden täytyi myös olla tarpeeksi selkeitä ja muokattavissa olevia moneen eri makuun. Projektit eivät saaneet yleisesti ottaen olla liian suuria ja mutkikkaita.
Kyllä sieltä silti haastetta löytyy niitä hakevalle, esim. neulepuseroissa. Muutama idea oli liian kreisi ja siirtyi jo alkuvaiheessa mappi ö:hön. Ehkä niille tulee vielä käyttöä jatkossa.
Kuva: Maria Laiho
Olet intohimoisen neulojan lisäksi myös muusikko ja taiteilija. Mistä ammennat inspiraatiota käsitöihisi ja erityisesti suunnittelemiisi neuleisiin?
– Minua inspiroivat värit ja materiaalit. Ne vaihtelevat paljonkin sesonkien ja vuodenajan mukaan. Joskus minulle tulee suoranainen himo johonkin väriin. Joskus pitsineuleet inspiroivat, joskus simppelit ja rustiikkisemmat neuleet. Joskus joku muoto inspiroi. Joskus näen esim. jossain leffassa tai sarjassa inspiroivan neuleen tai vaatteen.
Inspiroivista asioista on joskus suorastaan ylitarjontaa!
Visuaalisena ihmisenä kerään jatkuvasti kuva- ja väripankkia mieleeni ja esim.pinterestiin. Kiertelen kirppareita, keräilen pikku lappusia, maalikauppojen väriluetteloita, tapettien ja kankaiden mallipaloja, kuvia ja kortteja, lankakeriä.
Kyseessä on ehkä tapani olla olemassa ja katsoa maailmaa ylipäätään.
Diggailen paljon myös muiden käsityöläisten ja neule/virkkausuunnittelijoiden töistä, seuraan monia somessa, ihastelen ja varmasti imen vaikutteita ajassa liikkuvista trendeistä. Pidän kovasti käsityökirjoista ja -lehdistä.
Mitä muita käsityötekniikoita harrastat neulonnan lisäksi?
-Virkkaan myös mielelläni. Tosin virkkausohjeitakaan ei vasureille ole… Viimeksi tein isoäidinneliöstä liivin. Suunnittelen tekeväni niistä ihanan ison päiväpeiton ikuisuusprojektina. Afrikkalaiset kukat ovat myös kauniita sekä Virpi Siiran kukkaneliöt.
Minkä käsityötekniikan haluaisit oppia seuraavaksi?
-Keramiikka on alkanut kiinnostaa. Sitä en ole jostain syystä koskaan tehnyt. Ryijyt ja tuftaus kiinnostavat myös kovasti, sitä aion varmasti kokeilla. Makrameekin olisi kiinnostavaa!
Onko sinulla lempipaikkaa tai mielentilaa, kuten vaikka soittolistaa erityisesti taiteen tai käsitöiden tekoa varten?
-Lempipaikkani on joko sohvannurkka tai parvekkeellamme oleva riippukorituoli. Siinä on ihmisen hyvä neuloa auringon lämmittäessä! Minulla on oma lempikappaleiden lista, noin kilometrin pituinen, jota kuuntelen esim.työhuoneella. Sohvan nurkassa töllötän tietysti rikossarjoja.
Neulomisessa ainut vika on se ettei voi lukea kirjaa samaan aikaan. Luen nimittäin edelleen mieluummin ”oikeita” kirjoja, äänikirjoihin en ole vielä tottunut. Toinen vika on se että neulomista on melkein mahdotonta lopettaa ajoissa…
Kuva: Maria Laiho
Mainitsit kirjasi esipuheessa siitä, miten vaikealta neulominen tuntui kouluaikana, sillä omankätistä opetusta ei ollut saatavilla. Moni varmasti samaistuu tuohon kokemukseen.
Miten koet tämänhetkisen neulemaailman saavutettavuuden vasenkätisen neulojan näkökulmasta?
-Keräsin kirjaa varten vertaistarinoita ja niiden perusteella valitettavasti parannettavaa löytyy edelleen. Onneksi sentään vasenkätisyyttä ei enää nähdä vikana tai sairautena. Vasenkätisyydestä tiedetään enemmän ja ymmärretään ettei se ole mikään ns.tahdon asia josta voi opetella pois. Toivon että muutos tapahtuu pian ja käsityönopettajat kiinnittävät asiaan huomiota. Ainakin nyt olisi yksi oppikirja saatavilla!
Millaista muutosta haluat erityisesti nähdä lähitulevaisuudessa vaikka neuleohjeiden saavutettavuuteen liittyen?
-Toivoisin myös että käsityölehdissä ja -kirjoissa vasenkätiset huomioitaisiin nykyistä paremmin. Joka numerossa eikä vain kuriositeettina tai teemanumerona. Ehkä meidän vasureiden pitäisi vain vaatia äänekkäämmin muutosta?
Neulominen on muuntunut aiempaa yhteisöllisemmäksi harrastukseksi ja nykyisin moni käy neuleilloissa ja -kursseilla. Miten koet tämän siirtymisen yhteisöllisempään suuntaan?
-Minusta se on mahtavaa! Uskon että käsitöiden tekeminen on ollut aina ennenkin yhteisöllistä, se on mielestäni todella luontevaa. Yhdessä viihdytään, opitaan ja kehitytään, jaetaan, saadaan ja kehitellään uusia ideoita, parannetaan maailmaa. Käsityöt stimuloivat aivotoimintaa monella tavalla! Esim.vanhusten palvelutaloissa voitaisiin varmasti hyötyä monella tapaa yhteisistä käsityöhetkistä.
Kuva: Noora Geagea
Saimme myös somen kautta kysymyksiä kysyttäväksi sinulta.
”Kiitos ihanasta kirjasta! Oliko kirjadiili vaikea saada?”
– Kiitos! Muutamia hylkäyksiä toki tuli ja muutamia, jotka eivät koskaan vastanneet. Arveltiin ehkä ettei kohdeyleisöä olisi tarpeeksi. Minä taas uskon että kohdeyleisöä olisi vielä paljon enemmänkin! Onnekseni löysin aika nopeasti oikeat ihmiset.
”Mitä huomioida koulussa, kun opettaa neulomista vasenkätisille?”
-Vasenkätisyyteen ei tulisi suhtautua lähtökohtaisesti ongelmana. Se vaikuttaa oppilaan itsetuntoon. Vasenkätistä ei tulisi opettaa neulomaan oikeakätisesti vaan antaa hänen neuloa omalla luontevalla tavallaan. Olisi tietenkin parasta jos kaikilla olisi joku joka voisi käytännössä näyttää myös vasenkätisen neulomistavan. Tiedän että on mahtavia käsityönopettajia, jotka ovat vapaaehtoisesti opetelleet molemmat tavat. Ainakaan ei kannata hermostua ja tuskastua siihen että oppilas olisi tahallaan hankala, sitä hän ei ole. Kirjastani voi myös olla apua ja tukea opetuksessa.
”Minkä ikäisenä aloit neuloa?”
-Olin ala-asteikäinen. Ensimmäisen villapuseroni neuloin ollessani muistaakseni noin kymmenenvuotias. Tosin mummin sisko Päkä auttoi!
”Mikä on sun kivoin neulemuisto!”
-Voi, niitä on niin paljon! Ihaninta on ehkä ollut tehdä pienenpieniä riemunkirjavia nuttuja omille lapsilleni. Minulla ovat edelleen tallessa Aino-mummini viimeisiksi jääneet villasukat, jotka hän neuloi tyttärelleni.
Hulluin neule ovat varmasti bikinit ja aivan kahjo Pussy Riot-tyylinen päähine jotka neuloin Virus-teatterin erääseen näytelmään.
Ja lopuksi vielä, Maria Laiho, kerro meille missä sut pääsee tapaamaan kesällä!
-Esiinnymme Fox Confessionin kanssa 20.7 Helsingissä Hotelli AX:ssa. Hotellin aulassa on myytävänä sekä kirjaani että uniikkeja neuleitani. Päivitämme instaan ja faceen tulevat keikat.
Marraskuussa vedän pienen workshopin Kätevä ja Tekevä-messuilla Lahdessa.
Marian opettamat, erityisesti vasenkätisille kässäilijöille suunnatut kurssit tulevat ensi syksynä! Kurssien ilmoittautuminen on jo auki, joten tutustu valikoimaan ja varaa paikkasi heti!
Japanin rikas ja monipuolinen käsityökulttuuri tarjoaa innostavaa opittavaa jokaiselle.
Sashikokirjonnan geometriset kuviot ovat näyttäviä.
Nykyajan tietotyöpainotteiseen arkeen tunnutaan selvästi kaipaavan lisää maadoittavaa, hidasta tekemistä, jonka edistymistä ja valmistumista voi konkreettisesti tarkastella tehdessä. Eli siis käsitöitä!
Käsitöiden harrastajien määrä on kasvussa ja tekeminen ihanalla tavalla monipuolistunut internetin myötä. Tietoa ja inspiraatiota erilaisista käsityötekniikoista, joita maailmalla harrastetaan löytyy nykyään aiempaa helpommin. Moni sellainen, joka aiemmin ei ole syystä tai toisesta intoutunut tekemään käsillään isommin on nyt solmeillut makrameeamppeleita tai -seinävaatteita, kaivanut mökillä väripadan esiin ja riipinyt sinne pihatien varrelta horsmat ja lupiinit tai valanut betonista kauniita suojaruukkuja huonekasveilleen.
Aivan mielettömän ihanaa!
Käsityöharrastukset elävät selvästi uutta renessanssiaan ja innostavia tekniikoita etsitään paitsi omista tutuista ympäristöistä, myös eri maiden käsityöperinteistä.
Kanzashi-kukkasiin voi hyödyntää myös erilaisia kangastilkkuja.
Japanibuumi ei oikeastaan missään kohtaa kaikonnut, mutta painotus on siirtynyt enemmän kädentaitojen suuntaan. Japani on mm. nouseva neulesuunnittelun huippu.
Japanilaiset perinnekäsityöt ovat laaja kokoelma erilaisia tekniikoita hienopuusepän töistä ja keramiikasta kankaanpainantaan ja kirjontaan.
Ehkä tutuimpia (ja trendikkäimpiä) ovat erilaiset kirjonnan tekniikat, kuten Sashiko, ja Boro. Kanzashi eli kangaskukista ommellut näyttävät hiuskoristeet ovat myös alkaneet kiinnostaa yhä enemmän.
Moni lapsuuden kesäleireiltä tuttu askartelutekniikkakin voi olla juuriltaan japanilaista käsityötä. Kumihimo-nyörejä kutsuttiin ysärillä ystävänauhoiksi ja niitä punottiin ja vaihdeltiin kavereiden kanssa. Pahvista leikattiin punonta-alusta, jonka loviin värikkäitä lankoja siirreltiin ja kaunis kuvio muodostui taianomaisesti alakouluikäisen silmissä.
Arjen hektisyyden vastapainoksi on usein ihanaa upottaa sormet konkreettisesti johonkin, oli se sitten kukkamultaa, pullataikina tai lankakerä. Käsillä materiaalien tunnustelu ja hidas, tarkoitushakuinen tekeminen keskittää meidät hetkeen ja pakottaa pysähtymään, mikä puolestaan rauhoittaa kehoa ja mieltä. Käsityöt tekevät hyvää sielulle.
Etkö ikinä neulo mallitilkkuja? Ehkä kannattaisi harkita uudelleen.
Tällä kertaa tutustutaan neulojan työkalupakin salaiseen aseeseen, eli mallitilkkuun.
Mikä se on, mitä sillä voi tehdä ja voisko sen vain jättää väliin.
Harva asia jakaa neulojia niin jyrkästi kahteen leiriin kuin mallitilkut. Kun puhe kääntyy tähän harmittomalta vaikuttavaan neuleen palaseen, väki kaivautuu poteroihinsa kuin laskiaispullamäessä. Onko hillo vai mantelimassa parempaa kalpenee, sillä toisin kuin neulepuikoissa ja lankasaksissa, pullassa ei ole teräviä osia.
Moni neuloja tunnustaa tämän valmisteluvaiheen tehtävän hyödyt, mutta tuskailee silti sen toteuttamisessa. Kun inspiraatio valtaa mielen ja se uusi, ihana paitaohje puskee jo ulos printteristä, ei voisi vähempää kiinnostaa alkaa laskea jotain kerroksia tai suhata edestakaisin vertailemassa eri puikkojen vaikutuksia neulepintaan. Tylsää!
Osalla neulojista voi myös olla hieman hukassa, mikä mallitilkun pointti on ja miten sitä voi hyödyntää optimaalisesti. Käydään seuraavaksi läpi, mikä mallitilkku on, miten sitä voi käyttää ja kuinka sellainen kannattaa neuloa.
Mikä on mallitilkku?
Yksinkertaisimmillaan mallitilkku on tasona, eli edestakaisin neulottu neliö sileää neulosta.
Sitä voidaan hyödyntää monilla eri tavoilla neulomisen tukena ja esimerkiksi neulesuunnittelijoiden työssä mallitilkun avulla voidaan kaavoittaa ja sarjoa neuleohjeita ilman kokonaisen mallityön neulomista. Jokaisella neulojalla on omanlaisensa neulekäsiala ja ne voivat erota toisistaan paljonkin. Mallitilkun avulla voidaan välttää suurin osa tilanteista, joissa valmis neule onkin väärän kokoinen valmistuttuaan.
Neulesuunnittelijat ilmoittavat ohjeissaan aina ohjeessa käytetyn neuletiheyden, jotta neuloja voi puikkovalintansa avulla mätsätä oman tiheytensä ohjeeseen ja tälla tavoin saada ohjeessa ilmoitetun kokoisen lopputuloksen. Ohjeen koot ja silmukkamäärät on laskettu ohjeessa ilmoitetun neuletiheyden perusteella ja jos neulojan tiheys eroaa ohjeesta, lopputulos on väistämättä eri kokoinen.
Mallitilkun avulla voi:
Testata erilaisia neulemalleja, kuten pitsejä, palmikoita tai patenttia
Ottaa tuntumaa eri puikkoihin tai lankoihin
Määrittää sopiva puikkokoko, jolla oma neuletiheys vastaa ohjeen tiheyttä
Laskea silmukka- ja kerrosmääriä, kun suunnittelet tai muokkaat neuleohjetta
Suru puserossa? Mallitilkun avulla voit välttää liian pitkät hihat ja helmat.
Mitä neuletiheys tarkoittaa?
Neuletiheys tarkoittaa neuloksen tiheyttä, eli kuinka monta silmukkaa ja kerrosta mahtuu tietylle alalle. Pienillä puikoilla ohuesta langasta neulotussa neuloksessa silmukoita on tiuhemmassa kuin samasta langasta paksuilla puikoilla neulotussa.
Neuletiheys vaikuttaa neuleen laskeutuvuuteen ja kestävyyteen. Villasukissa neuletiheyden olisi hyvä olla suuri, eli neuloksen tiivistä ja tiheää, jotta sukka kestäisi kulutusta. Paidoissa ja huiveissa pienempi, eli harvempi tiheys taas tuottaa laskeutuvamman neuloksen, joka asettuu vartalolle paremmin.
Neuletiheys mitataan mallitilkun keskeltä, jossa neulos vastaa kaikkein todenmukaisimmin neulojan todellista neulekäsialaa. Yleisin mittausmuoto on asettaa mittanauha tai viivoitin tilkun päälle ja laskea montako silmukkaa ja/tai kerrosta mahtuu 10 cm matkalle. Yleensä lasketaan puolen silmukan tai kerroksen tarkkuudella.
Neuletiheys ilmoitetaan ohjeissa esimerkiksi ”Neuletiheys: 32 s x 38 krs = 10 x 10 cm tasona neulottua sileää neulosta.”
Lankakerien vyötteissä ilmoitetaan myös usein neuletiheys kyseiselle langalle. Suurimman osan ajasta vyötteen neuletiheys on täysin hyödytöntä ja sillä ei tee mitään. Vyötteen tiheys on eräänlainen valmistajan suositus, että sillä tiheydellä neulottu neulos olisi langan valmistajan mielestä kyseiselle langalle oikein toimiva ja optimaalinen.
Jos neulot valmiilla ohjeella, seuraa aina ohjeen ilmoittamaa neuletiheyttä.
Mitä teen, kun ohjeen tiheys ja mallitilkun tiheys eivät täsmää?
Puikkokoko ja oma neulekäsiala vaikuttavat neuletiheyteen. Jokainen neuloo omalla tavallaan ja se voi olla tiukempaa tai löysempää riippuen langasta, puikkojen materiaalista tai jopa neulekuviosta.
Tämän vuoksi jokaista projektia varten olisi hyvä neuloa aina oma mallitilkkunsa. Neulekäsiala myös vaihtelee vuodenaikojen ja jopa mielentilan mukaan, joten edes vuodentakaista tilkkua ei välttämättä voi suoraan hyödyntää. Jännittävää dekkarisarjaa katsoessa neuloessa saattaa huomaamattaan kiristellä niin, että silmukat suorastaan natisevat!
Ohjeissa annetaan neuletiheyden lisäksi aina puikkokoon suositus. Avainsana on suositus. Sen on tarkoitus olla suuntima aiotusta kokoluokasta, jolla suunnittelijan mukaan pääsee lähelle oikeaa neuletiheyttä ja josta itselle sopivan puikkokoon testaaminen kannattaa aloittaa.
Kun tarkistetaan omaa neuletiheyttä, ensimmäinen mallitilkku kannattaa neuloa ohjeen suosittelemalla puikkokoolla. Sen jälkeen mitataan tilkun tiheys ja verrataan sitä ohjeessa ilmoitettuun. Mikäli oma tiheys on tiukempi, eli neuletiheys on suurempi, otetaan ratkaisuksi paksummat puikot ja neulotaan uusi tilkku. Jos oma tiheys on löysempi, eli tiheys on pienempi, otetaan vastaavasti pienemmät puikot.
Neuletiheyttä tarkistaessa silmukoiden lukumäärä on tärkeämpi kuin kerrosmäärä. On usein helpompaa neuloa enemmän tai vähemmän kerroksia kuin viilata silmukkamääriä uusiksi.
Paidan kokoiset mallitilkut voi olla aika työläitä pidemmän päälle.
Miten voin laskea silmukkamääriä mallitilkun avulla?
Kaavoitus ja sarjominen ovat oma oppialansa ja hyvin laajoja aiheita, joihin tässä ei mennä sen enempää.
Yksinkertaisimmillaan homma menee jotakuinkin niin, että mallitilkusta mitatuilla tiheyksillä voi laskea silmukka- ja kerrosmääriä vaikka paitaa suunnitellessa. Tarvitset mitat kaikkiin eri kappaleisiin, laskimen ja aikaa pähkäillä.
Jos kappaleen leveys on 45 cm, kerrotaan neuletiheys silmukkaluvun (silmukkamäärä per 10 cm) 4,5:llä ja saadaan tulokseksi silmukkamäärän kappaletta varten. Pinta-alojen ja prosenttilaskujen kertaaminen voi olla avuksi tässä. Monet neulesuunnittelijatkin jakavat haastavan muotoisia kappaleita kolmioihin ja neliöihin laskujen helpottamiseksi. Säännöllisten muotojen kanssa voi olla helpompaa pelailla.
Neulominen ja erityisesti neuleiden muokkaaminen ja suunnittelu on suurelta osin matikkaa!
Jos lähdetään muokkaamaan neuleohjetta eri langanpaksuudelle, silmukka- ja kerrosmääriä joutuu luultavasti laskemaan täysin uusiksi. Se on täysin mahdollista, joskin työlästä ja silloin hyvä mallitilkku pelastaa monelta turhaumalta.
Ohjetta muokatessa täytyy ottaa huomioon muutosten vaikutukset kokonaisuuteen. Jos ohuemman langan vaihtaakin paksumpaan tai toisinpäin, valmiin neuleen laskeutuvuus, istuvuus ja käyttömukavuus voi muuttua, vaikka mittasuhteet pysyisivät samoina.
Voinko skipata mallitilkun neulomisen ja siirtyä suoraan siihen inspiroivaan osuuteen?
Lyhyt vastaus on: Tottakai voit! Se on sinun neuleesi.
Neulominen on lopultakin henkilökohtainen harrastus ja sen myötä jokainen voi neuloa ihan omalla tyylillään ja tehdä omat ratkaisunsa ohjeiden ja suositusten suhteen. Mallitilkun neulominen ei ole millään muotoa pakollista, vaikka onkin erittäin hyödyllistä. Toiset neulojat saattavat vitsaillen sanoa tekevänsä paidan kokoisia mallitilkkuja, eli vasta paidan valmistuttua selviää, onko se sopivan kokoinen vai ei.
Mallitilkku on nimenomaan työkalu, jonka avulla voi halutessaan poistaa arvailun ja tuurielementin neuleprosessista silloin, kun neulojalle on tärkeää saada aikaan tietyn kokoinen lopputulos. Voi olla mukavampaa käyttää yksi neulepäivä mallitilkun kanssa veivaamiseen kuin purkaa kahden viikon tuotokset ekan sovitusvaiheen jälkeen tai todeta valmis verme aivan väärän kokoiseksi.
Näin neulot mallitilkun:
Jotta mallitilkusta saa kaiken kaivatun tiedon irti, se kannattaa tehdä huolella. Jos on tarkoitus lähinnä testailla puikkoja tai lankoja, voi luoda muutamankymmentä silmukkaa ja neuloskella ihan rauhassa sen kummemmin miettimättä. Mikäli tilkun on tarkoitus olla apuna puikkokoon määrittämisessä tai kaavoittamisessa, on hyvä kiinnittää enemmän huomiota tilkun kokoon ja muotoon.
Käytä samaa lankaa tai lankoja, joilla lopullinen työ neulotaan.
Jos projekti neulotaan suljettuna, eli pyöröneuleena, neulo tilkku myös pyöröneuleena.
Neulo samalla neuletekniikalla kuin varsinainen neule, eli kirjoneuleena, joustinneuleena, patenttineuleena, jne. Jos neuleessa on eri tekniikoiden osioita, kannattaa määrittää jokaiselle tiheys omalla tilkulla.
Neulo riittävän suuri tilkku! Tilkun sopiva koko on noin 20 x 20 cm valmista neulosta.
Luo silmukat vapaavalintaisella tyylillä. Mallitilkku on hyvä tilaisuus harjoitella erilaisia luontimenetelmiä.
Osa neulojista neuloo mallitilkun reunoille helmineuletta, jotta valmis tilkku ei rullaisi reunoilta. Se on mainio kikka, joskaan ei pakollista.
Voit neuloa pyöröneuletilkun joko putkena kuin sukanvarren ja leikata sen auki mittausta varten tai neuloa tasona ja aloittaa jokaisen uuden kerroksen aina samasta reunasta. Tällöin tilkun taakse jätetään koko tilkun leveydeltä langanjuoksut, joiden avulla tilkun saa levitettyä auki mittausta varten.
Jos tilkkua ei ole leikattu saksilla, tilkun langat voi purkaa talteen, oikoa kastelemalla ja käyttää varsinaiseen projektiin.
Viimeistele tilkku kastelemalla ja muotoilemalla se kuivumaan tai vaihtoehtoisesti höyryttämällä ennen mittausta. Valmiit mitat tulisi aina mitata tilkusta, joka on viimeisteltyä kuten valmis neule, sillä osa langoista ja neulekuvioista venyy ja tasoittuu viimeistelyvaiheessa hyvinkin dramaattisesti.
Aseta mitta tilkun keskivaiheille ja laske silmukka- ja kerrosmäärät puolen silmukan/kerroksen tarkkuudella.
Oliko tässä sinulle uutta tietoa? Mikä yllätti?
Kuulutko tilkkujen suhteen hillo vai mant.. eiku tilkkujen neulojiin vai skippaajiin? Onko tilannetta, jossa tilkku on täysin turha? Kerro meille kommenteissa!
Lupiinilla (Lupinus polyphyllys) värjääminen on kiinnostanut pitkään, sillä vieraslajien kerääminen on kuulunut harrastuksiini myös ja tässä on kätevä tapa yhdistää kaksi kiinnostuksen aihetta samalla. Jokaisen lupiinin kukinnon kerääminen auttaa hillitsemään kasvin leviämistä. Enemmän lupiinista voi lueskella tästä.
Lupiinista on sanottu tulevan todella uniikkeja värejä, sinistä, kirkasta viherää tai ”jäänkarvaista” vihertävän siniharmaat. Miten mielenkiintoista! Lähdin heti ensin tavoittelemaan sinistä väriä, sillä sitä löytyy Suomen luonnonkasveista todella vähän.
Ohjeita lueskelin ihanasta Luonnon väriaineet -kirjasta ja lisäksi internetistä löytyy oivalliset Tetri Designin tekemät värjäysohjeet, ja niillä tein tämänkin kokeilun. En vaan ihan malttanut pysyä ohjeissa, ja lopputuloksessa se näkyikin. Oltiin ihan ekaa kertaa tekemässä, joten tässä kokemuksia ensikertalaisen värjäystulkinnoista ja -kokeiluista. Aina ei mene niin kuin Strömsössä, ja halusinkin kertoa teille tästä omasta opin taipaleesta. Usein sitä virheistä oppii enempi kuin onnistumisista!
Lupiinin keräysohjeet
Lupiinin keräys on helppoa. Sinisen värin saamiseksi tärkeintä on, että käytät tuoreita kasveja ja siksi keräys kannattaa ajoittaa samaan päivään, kun värjäätkin.
Lupiinin koko kasvilla voi värjätä, mutta me käytimme nyt pelkkiä kukintoja. Vaikka lupiinia tarvitsee todella paljon, on sen kerääminen nopeaa puuhaa. Katko varret saksilla ja riivi kukat astiaan.
Lupiineja tarvitsee todella paljon, jos haluaa värjätä vähänkään isompaa erää. Lupiineja on kyllä paljon tarjolla, joten se ei liene ongelma.
Värjäyksessä tarvittavat tarvikkeet
Kattila – otin isoimman, mitä talosta löytyi, mutta eihän tämä kovin iso vielä ole. Onneksi värjäysmääräkään ei ollut kovin suuri. Seuraavaksi kattilaostoksille.
Mittausastioita ja vaaka. Langan ja alunan punnitsemiseen.
Alunaa / viinikiveä tai muuta puretetta. Alunaa voi ostaa apteekista tai Tetriltä. Me käytimme nyt alunaa, sillä ekalla kerralla emme halunneet lähteä testaamaan uusia puretteita. Seuraavalla kerralla sitten!
Sekoitusvälineitä
Värjääminen jännitti kyllä hieman
Itse värjääminen onkin se jännittävin vaihe. Erityisesti huoletti oikean lämpötilan saaminen, ja ettei vaan keitokset kuumene liikaa. Kiehuminen muuttaa värin kuulemma heti vihreäksi, sillä siniset värit hajoavat keitettäessä. Meillä ei kuitenkaan ollut lämpömittaria, joten piti pärjätä ihan näppituntumalla. Siksipä valitsimmekin 45 asteen keitoksen, sillä se on helpompi pitää kiehumispisteen alla ja tunnistaa lämpötila sormella (37 astetta) kokeilemalla. ”Pikkaisen kuumaa”, oli lämpötila, jota yritimme hakea näppituntumalla 😀
Ekakertalaisina aloitimme mittaamalla tarvikkeet.
Karoliinan ohjeen mukaan tarvitaan 10 g lankaa värjäämiseen.
1 l lupiinin kukkia
0,5 litraa vettä (me laitettiin enemmän, sillä kukat ei meinanneet peittyä. Oli huono idea!)
Me otimme lankaa vain 5 g, sillä halusimme samaan kattilaan testiin myös pellavaa ja trikoota. Nämä ovat molemmat sellaisia kankaita, jotka eivät yleensä värjäänny niin hyvin, ja siksi halusimme testata, tuleeko niihin väriä ollenkaan.
Langan tulisi olla esipurettua, mutta koska emme olleet huomanneet tehdä sitä etukäteen, laitoimme puretetta suoraan samaan kattilaan. Olimme vähän huithapeleita lisäämisen kanssa, sillä määrät ovat niin pieniä (5 g alunaa), joten arvioimme lusikalla muutaman gramman verran.
Työvaiheet värjäämisessä
Värjäyksen työvaiheet olivat meillä seuraavat.
Punnitaan langat – meillä 5 g lankaa
Lisätään kasvit kattilaan
Kaadetaan vettä päälle, kunnes kukat peittyvät
Lisätään aluna ja viinikivi. Juu, tämä olisi kannattanut lisätä jo veteen.
Lisätään värjättävä materiaali kostutettuna.
Nostetaan lämpötila 45 asteeseen.
Annetaan olla noin kaksi tuntia.
Otetaan levy pois päältä ja annetaan olla vähintään 15 tuntia
No juu, me laitoimme vettä vähän liikaa sillä kukat eivät meinanneet peittyä vaan jäivät pinnalle kellumaan. Ehdottomasti seuraavalla kerralla teemme esipuretuksen myös.
Mikä oli värjäyksen lopputulos sitten?
Huono, se se oli. Lanka kävi ihanassa vaaleankeltaisessa värissä, mutta hailakoitui harmaaksi lopulta yön yli liotessa. Kuivuessa siitä tuli kuitenkin ihastuttava vaalea minttu! Mitä tästä opimme?
Lupiinien kukat eivät olleet kovin sinisiä, ja niiden vierellä kasvoikin valkoisia lupiineja. Seuraavalla kerralla kerätään sinisempiä!
Vettä meni vähän liikaa, mikä laimensi lopputulosta. Kukkia voisi reilusti painaa kattilan pohjalle, jotta niitä on varmasti tarpeeksi.
Kukkia pitäisi olla rutkasti enempi. Tämän värjäyskokeilun teimme vähän extempore, kun lupiinit tuli iltakävelyllä vastaan, ja nyt kipinä on kyllä syttynyt!
Kankaisiin pitäisi testata lisää puretteita. Pellava värjäytyi hiuksen hienosti harmahtavaksi ja muuttui kuivuessaan hieman laikulliseksi kellertäväksi. Trikoossa väri näkyi vielä vähemmän.
Kääk, se on rumaa keltaista.
Huh, se kuivui yön yli kuivuessa kauniin mintun vihreäksi.
Lupiinilla värjäykseen lisää lähteitä
Tässä vielä muutama hyvä lähde, joita käytimme värjätessä.
Luonnon väriaineet -kirja. Räisänen, Primetta, Niinimäki. Kirja on aivan ihana ja siinä on paljon ohjeita kasveista ja värjäyksestä.
Facebookissa on myös Värjärikillan internetsivut ja heidän Facebook -ryhmä, missä on kaikenlaisia vinkkejä värjäilyyn vaikka kuinka!
Tämä oli vasta alkua, värjäämme varmasti vielä lisää!
Verstas on Kalliossa Helsingissä sijaitseva käsityömesta. Verstas toimii kuten kuntosali. Yhteisessä työtilassa on tilaa tehdä, yhteisiä laitteita ja kiinnostavia kursseja. Tsekkaa jäsenyydet tästä.
Huomio morsiamet, sulhaset, bestmanit ja kaasot! Meiltä Verstaalta löytyy monenlaista tarjontaa, joilla hääpäivää tai polttareita voi valmistella tai piristää!
Monet hääparit haluavat tehdä itse koristeita tai vieraslahjoja häihinsä. Se saattaa säästää rahaa, ja monien mielestä valmistelupuuhat ovat mukavia ja nostattavat hääkuumetta.
Tässä on listatttu muutamia ideoita hääpäivään, polttareihin ja lahjoiksi. Oman ideasikin kanssa voit totta kai lähestyä meitä.
Kimonokurssi
Haaveiletko yhtenäisistä aamutakeista koko bridesquadille? Samanlaiset aamutakit näyttävät kivoilta kuvissa ja toimivat niin polttareissa relatessa kuin hääaamun valmisteluissakin.
Mutta ehkä et halua tilata kiinakaupan aamutakkia, vaan toivot kestävämpää ratkaisua?
Siinä tapauksessa Verstaan kimonon ompelukurssi on mitä parhain ratkaisu! Kimonon ompelun verkkokurssilla opit tekemään kimonon kätevästi kotona, ilman kaavoja ja yhdessä illassa.
Itse tehty kimono on kiva siinä mielessä, että sen saa varmasti sopimaan häiden teemaväreihin. Ja koska materiaalin ja pituuden voi valita itse, kimonoa käyttää mielelään aamutakkina tai huitulana vielä häiden jälkeenkin. Sopiipa se myös lämpimään suuntaavalle häämatkalle ranta-asuksi!
Jos olet ompelusta innostunut kaaso, morsian, anoppi, bestman tai sulhanen, voit surauttaa kimonot koko porukalle. Jokainen voi myös tehdä oman kimononsa itse, tai ehkä teette niitä porukalla – joko jonkun luona tai meillä Verstaalla?
Valmiiksi ommeltu kimono käy myös kiitoslahjasta esimerkiksi kaasoille. Toki verkkokurssikin on erinomainen kiitoslahja.
P.S. Mikäli hääjärjestelyt stressaavat, saa meiltä tietenkin kimonoja myös valmiina, osta tästä.
Saippuat
Itse tehdyt saippuat ovat olleet viime aikoina suosittu vieraslahja. Ja miksipä ei? Saippualle kun on aina käyttöä, ja söpö itse tehty saippua näyttää kivalta.
Kun teet saippuat vieraslahjoiksi itse, pääset valitsemaan juuri ne oikeat värit ja haluamasi ulkonäön.
Saippuantekokurssin voit ostaa itsellesi ja opetella tekemään saippuaa vieraslahjoiksi. Saippuakurssi käy toki myös kiitoslahjaksi kaasoille tai polttariohjelmaksi!
Osta Kauniita saippuoita valmismassasta -verkkokurssi TÄSTÄ!
Näillä näkymin tämän kesän polttareita päästään sittenkin viettämään! Jos polttariporukkanne haluaa välttää liikkumista julkisilla paikoilla, esimerkiksi yllämainittu saippuakurssi sopii polttariohjelmaksi kotona.
Voitte myös tilata polttariohjelmaa Verstaalta ja tulla paikan päälle Kallioon. Meille sopivat mukavasti polttariporukat kahdesta viiteentoista henkeen.
Polttariohjelmaksi sopii vaikkapa samainen saippuan valmistus, brushlettering, makramee tai pienet ompelutyöt. Tietenkin voitte askarrella porukalla vaikka vihkikaaren tai kukkapannat koko porukalle illan bileisiin tai häitä varten. Ryhmänne koosta (sekä kokemuksestanne) riippuu, minkä verran kurssilla ehtii tekemään.
Voitte myös ideoida käsityöaiheista ohjelmaa polttareihin itse, ja ottaa sitten meihin yhteyttä! Järjestämme juuri teille sopivat polttarit, kätevästi Helsingin Kalliossa erinomaisten liikenneyhteyksien ja iltarientojen äärellä.
Lahja morsiamelle/ sulhaselle
Koronakevät on tuonut polttareihin uudenlaisen lisän, nimittäin päivän tähdelle annettavan lahjan. Jos alkuperäisistä polttarisuunnitelmista on jouduttu tinkimään, haluavat jotkut polttariporukat hankkia morsiamelle tai sulhaselle jotakin kivaa ja piristävää muistoksi polttareista.
Tällaiseksi lahjaksi sopii esimerkiksi Verstaan jäsenyys tai kurssi. Tutustu kurssivalikoimaan TÄSTÄ ja jäsenyysvaihtoehtoihin TÄSTÄ!
Onko sinulla jokin tosi kovasti rakastettu lempivaate? Sellainen, jota olet pitänyt niin paljon, että vaate alkaa olla jo ihan hiutunut ja kenties hajonnutkin, mutta et raaski luopua siitä?
Vai löytyykö kaapistasi jemmasta joku viha-rakkausvaate, jonka malli on täydellinen, mutta kuosi kulahtanut ja jo silmiäsi särkevä?
Ei hätää!
Me opetamme sinut tekemään lempivaatteesi uusiksi tai kopioimaan vaatteen mallin toiseen vaatteeseen! Kyllä, se on mahdollista! Tarvitset vain taitoa piirtää kaavat…
Alkoiko jännittää? Ällös huoli. Olemme tehneet seikkaperäiset ohjeet, joilla toistat vaatteen mallin kaavaksi.
Lempparivaatteesta kaava uuteen vaatteeseen
Näitä ohjeita seuraamalla opit ompelemaan vanhan vaatteen pohjalta uuden vaatteen. Opit piirtämään kaavan vanhasta vaatteestasi, ja ompelemaan yksinkertaisen hihallisen paidan.
Tässä esimerkissä piirretään kaava vanhasta paidasta, mutta sama periaate sopii mihin tahansa vaatteeseen.
Työvälineet:
viivain ja mittanauha
kaavapaperi/ sanomalehti/ leivinpaperi
tussi/ kynä
kaavapaino tai nuppineuloja
silitysrauta ja -lauta
Periaatteet:
Kaava piirretään jäljentämällä paperille jokainen sauma. Aloittelijan on helpointa valita sellainen vaate, jossa on mahdollisimman vähän saumoja. Jos sinulla on jo paljon ompelukokemusta, voit hyvin valita vaativamman vaatteen, sellaisen, jossa on useampi sauma.
Paperikaavan avulla voidaan tarkistaa, että vaatteesta tulee sopusuhtainen ja symmetrinen. Perusteellisesti käytetyt lempivaatteet ovat helposti epäsymmetrisiä, sillä kankaat ja saumat venyvät käytössä. Kaavalla varmistetaan, että uudesta vaatteesta tulee uutta vastaava, ja se ei ole valmiiksi jo huonosti istuva. Epäsymmetrisesti ommeltu vaate venähtää käytössä vielä enemmän, ja lopputuloksena olisi lyhytikäinen vaate.
Aloita silittämällä:
Prässää vaate. Älä venytä vaatetta, vaan painele se kauttaaltaan suoraksi. Prässätty vaate on parhaiten muodossaan, sillä rypyt voivat muuttaa vaatteen muotoa paljonkin.
Huolehdi, että vaate on aseteltu tasaisesti.
Piirrä kaava:
Piirrä etukappale ensin. Taita vaate keskeltä, siten puolista tulee symmetriset. Asettele paita kaavapaperille ja laita hiha vaatteen sisään.
Piirrä vaatteen ääriviivat katkoviivoin paperille seuraten alimmaisen kappaleen saumoja. Ole erityisen tarkka kulmien piirtämisessä kohdilleen. Kädentien kohdalla voit joutua etsimään saumaa useammasta kohtaa, ja nostamaan reunaa, jotta löydät alimmaisen sauman, mutta älä anna sen lannistaa.
Muista merkitä myös hihan kohdistushakki (eli kohdistusmerkki, jonka avulla osat kohdistetaan toisiinsa oikeista kohdista). Voit itse päättää mille kohdin piirrät sen, mutta on helppo mitata kohdistushakki 8 cm päähän kylkisaumasta. Muista merkitä kohdistushakki myös hihan kaavaan samaan kohtaan 8 cm päähän.
Hakkimerkki auttaa kohdistamaan kappaleet oikein!
Käännä vaate ympäri, niin että takakappale on päällä. Piirrä takakappaleen ääriviivat. (Hiha on edelleen vaatteen sisällä.)
Nyt on hihan vuoro. Vedä hiha esille ja piirrä ensin takakappaleen puolikas paperille. Käännä ja aseta vaate hihan keskilinjalle, niin saat myös etukappaleen hihasta piirrettyä. Muista merkitä ja mitata sekä etupuolen kohdistushakki että pyöriön hakki. Huom. Hihaa ei voi piirtää kaksin kerroin, sillä etu- ja takakappale ovat hieman erikokoiset. Takakappale on yleensä hieman isompi ja siinä on halausvaraa!
Piirrä keskietulinja (KE-taite/LS) suoraksi viivottimella, ja samoin olkalinja. Suorista kaikki liian jyrkät mutkat pääntiessä ja kädentiellä kauniiksi yhtenäisiksi kaarteiksi.
Tarkista mitat ja korjaa kaavaa:
Nyt seuraakin se kaikista tärkein vaihe koko hommassa! Tarkistusmittauksilla vaatteesta tulee varmasti juuri sinulle sopiva. Hyvä juttu on, että kun opit tämän, niin ymmärrät paremmin ostokaavojakin.
Mittaa ja merkitse etukappaleen kaavaan rinnan ja lantion ympärysmitta sekä pituus olkasaumasta helmaan. Rinnanympärys mitataan kainalosauman kohdalta. Toista sama takakappaleelle.
Mittaa samat kohdat vanhasta vaatteesta. Ovatko mitat oikein? Jos huomaat pientä, alle 1 cm eroa, voit huomioida sen trikoovaatteissa tekemällä hieman isommat saumanvarat. Jos ero on yli 1 cm, muokkaa kaavaa.
Mittaa ja merkitse hihan kaavaan kaaren pituus etu- ja takakappaleessa. Tarkista, että kaaren pituus on sama etu- ja takakappaleessa.
Tarkista kaavasta ja vaatteesta rinnan- ja lantionympärys, että ne ovat yhtenevät. Tee korjaukset tarvittaessa. Tarkista vielä vanhasta vaatteesta, että mitat ovat oikein kaavassa ja suurenna tai pienennä kaavaa tarvittaessa.
Kirjoita kaavaan, mistä osasta on kyse.
Leikkaa kangas uuteen vaatteeseen:
Asettele kangas siten, että siinä on taite langansuuntaisesti. Tarvittaessa mittaa reunasta, että taite on saman levyinen.
Asettele kaava kankaalle ja leikkaa vaatteen osat irti.
Jos teet trikoopaitaa, -tunikaa tai -mekkoa, jossa on trikoinen huolittelu pääntiessä: Mittaa vielä pääntien pituus ja leikkaa 4,5 cm x pääntienpituus- kokoinen trikoopala pääntien huolittelua varten.
Ompele uusi vaate:
Tässä on käytetty esimerkkinä trikoopaidan ompelua, ja se tapahtuu tässä järjestyksessä:
Saumuroi olkasaumat.
Saumuroi pääntiekaitale.
Saumuroi hihat.
Saumuroi kylkisaumat, aloita hihan suusta ja ompele kohti helmaa.
Käännä hihan suut ja helma, ompele kaksoisneulalla.
Vinkkejä:
Käytä apuvälineinä kaareviin muotoihin kaariviivainta, niin saat esimerkiksi pääntiestä siistimmän ja tasaisen. Lautanen voi toimia hyvin myös.
Jos vaate on ohutta tai hyvin venyvää kangasta, voit käyttää tärkkäysainetta silittäessäsi vaatetta. Näin saat vaatteen pysymään paremmin paikoillaan ja muodossaan. Varmista, että tärkkäysaine sopii vaatteellesi ja häviää pesussa, jos käytät vaatetta vielä jatkossa.
Jos vaate on jo kulunut puhki, niin saksi vaate surutta ja piirrä uusi luottokaava tilkuista ja tee vanhasta vaatteesta vaikka tiskirätti ja pari uutta paikkaa rikkinäiseen vaatteeseen!
Aina ei pääse osallistumaan fyysiselle käsityökurssille, eikä aina pääse lähtemään kotoa. Syitä on monia: vaihtelevat tai tiukat aikataulut, elämäntilanne, sairastuminen tai vaikka se, että kurssipaikalle on pitkä matka. Silti olisi kiva oppia uutta ja onnistua.
Voisi olla kivaa vaikkapa kokeilla ommella itselleen vaatteita. Mutta onnistuuko se, jos alkaa itse tekemään, ilman ohjeita? Ehkä. Helpointa ja mukavinta on kuitenkin osallistua ompelun verkkokurssille!
Miksi ompelun verkkokurssi?
Verkkokurssilla ohjeet ovat valmiissa paketissa, ja mahdollisiin haastaviin kohtiin ja pulmatilanteisiin löytyy helposti neuvoja ja apua. Ohjeisiin on helppo palata koko ompeluprosessin ajan.
Ompelun verkkokurssilla opit ammattilaisten ja huippuharrastajien ohjauksessa ompelun perusteita ja tekemään itsellesi vaatteita. Mikäs sen mukavampaa!
Verkkokurssilla opit tekemään vaikka kimonon!
Kun olet kerran oppinut ompelemaan esimerkiksi kimonon, voit samaa mallia muuntelemalla ommella itsellesi lisää kimonoita eri tarkoituksiin. Opit myös muuttamaan mittoja, jotta voit tehdä kimonoita lahjaksi tai vaikkapa lapsellesi.
Ompelun verkkokurssille voit osallistua mistä haluat. Ehkä kesällä mökillä on aikaa ja rauhaa ommella? Tai kenties surauttelet vaatteesi valmiiksi illalla tai vapaapäivänä.
Verstaan uudet ompelun verkkokurssit
Me Verstaalla olemme tehneet niin aloittelijoille kuin edistyneemmillekin ompelijoille ja käsityöharrastajille sopivia verkkokursseja. Ensimmäinen, kimonon ompelun verkkokurssi, on nyt julkaistu. Lisää kursseja tämän lisäksi on toki luvassa, ja toiveita tulevien kurssien suhteen saa esittää.
Pyrimme tekemään ompelun verkkokurssit mahdollisimman selkeiksi ja ymmärrettäviksi. Mahdollisissa pulmatilanteissa autamme sinua somen välityksellä.
Joko riittää harmaus? Elämässä, kotona, pihalla, parvekkeella, arjessa ja juhlassa? Tuo väriä elämään – tee itse viirinauha!
Tupsuista tehty viirinauha sopii lastenhuoneeseen, parvekkeelle, puutarhaan tai vaikka sängyn yläpuolelle koristeeksi. Tämä helppo viirinauhan ohje ei vaadi ompelukonetta ja sopii aloittelijoille. Käytä viirinauhaan jämäkankaita ja käytöstä poistettuja vaatteita.
OHJEEN löydät tekstin lopusta – tai lue vertaistukea siitä, miten synkkä talvi ja kevät aiheuttivat värien kaipuun. Näin viirinauhan ohje syntyi:
VÄRIÄ, perskeles!
Neljä kuukautta kestäneen mustanharmaan marraskuun jälkeen tuli hidas ruskeanharmaa kevät. Koronaeristys, syöpäepäily, edessä oleva lomautus ja muuta ei niin valoisaa. Minulla oli valtaisa värien kaipuu.
Syntyi ajatus kirjavista viirinauhoista, mutta ompelukone on verstaalla. Edessä olevan leikkauksen takia päällä oli tiukan sorttinen koronakaranteeni kotosalla, joten mikä neuvoksi? Lempimateriaalini matonkuteet tietenkin!
Mutta mihin ja miten niitä ripustaisi, etteivät ne valuisi tuulessa yhteen läjään, ja kokonaisuus näyttäisi hyvältä?
Olen (luonnollisesti!!) säästänyt hajonneita kyniä. Niille kun voi kuvitella monenlaista käyttöä! Nyt ensi kertaa oikeasti toteutin kuvitelmiani. Päätin käyttää kynänvarsia välikappaleina erottelemassa tilkkuja toisistaan.
Minä pengoin tilkkuvarastoja ja revin kankaita suikaleiksi. Siippa katkoi värikkäitä kynänvarsia rautasahalla välihelmiksi. Langaksi valitsin juuttinarun. Paperiset narut eivät ehkä kestä ulkona sateessa ja rännässä kyllin kauan.
Ensimmäinen versio viirinauhasta
Revityt kankaankappaleet olivat noin 5 senttiä leveitä ja ehkä 40 senttiä pitkiä. Silittämättömiä. Repiessä irtoilevat langanpätkät olin illalla telkkarin ääressä siivonnut pois. Kynänkuoret oli sahattu suoriksi putkiksi.
Solmin ryijysolmulla (kangassuikale lenkiksi ja päät siitä läpi) yksittäisiä hapsuja naruun, aina yhden suikaleen ja kynänpätkän väliin.
Lopputulos oli värikäs, mutta lievästi sanottuna pyykkinarumainen. Kynänkuorien pilkkominen oli ehkä turhaa työtä… Harvempi väli olisi varmasti näyttänyt paremmalta.
Toinen versio: Viirinauha kasvimaalle lintujen karkoitukseen
Uuteenkin versioon viirinauhasta käytin pilkottuja kynänvarsia, mutta nyt laitoin kaksi tai kolme palasta yhteen väliin. Heitin myös muutamia isoreikäisiä helmiä sekaan.
Olin harkinnut koko väliosan kokoamista helmistä, mutta epäilin, että silloin nauhasta tulisi liian raskas. Kynänvarret ovat juuri hyviä keveitä ja parhaimmillaan läpikuultavia auringon valossa hehkuvia ”helmiä” tähän tarkoitukseen.
Revin ja leikkasin kuteet nyt ohuemmiksi, noin kolmen sentin levyisiksi, ja laitoin jokaiseen solmuun kolmisen kuteenpätkää. Viirinauhan ulkonäköön vaikuttaa paljon se, tekeekö nipuista harmonisen värisiä vai riemunkirjavia. Minä valitsin tehdä sattumanvaraisesti!
Tällä kertaa lopputulos oli parempi. Nauhaan tuli hiukan rytmiä, ja pyykkinaruvaikutelma väheni oleellisesti. Mutta sitten oli syntynyt jo uusi idea…
Kolmas versio: Viirinauha puutarhajuhliin
Nyt revin ja leikkasin kuteet vieläkin kapeammiksi, noin sentin levyisiksi. Tein niistä myös eri mittaisia, keskimäärin ehkä 30 senttiä.
Mutta kynänkuoret olivat lopussa! Kuinka ratkaisisin ripustamisen? Päätin ottaa langaksi matonkudetta.
Tupsun kokosin laittamalla halutunvärisiä nauhoja etusormen yli roikkumaan, kunnes nippu tuntui olevan sopivan kokoinen, ehkä 10-15 suikaletta per tupsu. Solmin nipun keskeltä yhteen matonkuteen pätkällä. Joku hennompi sidelanka olisi sirompi ja sallisi ehkä kauniimman liikkeen tuulessa – kokeile! Niput sidoin solmun alta kasaan trikoisella kangassuikaleella.
Kokosin kaksi 12 tupsun nauhaa. Toisessa solmin tupsun sidontakuteen päät yhteen lenkiksi, tein pitkään matonkuteeseen noin 15 sentin välein kaksi vierekkäistä umpisolmua ja vain asetin irralliset tupsut roikkumaan solmujen väliin.
Toisessa leikkasin sidontamatonkuteeseen pienet reiät, pujotin ripustuslangan rei’istä ja tein lankaan (eli siihen pitkään matonkuteeseen, josta tupsut roikkuvat) solmun tupsun kohdalle. Lopputulos oli hienoin ja toki myös työläin.
Jos haluaisi oikein vuosikausia kestävän ”viirinauhan” pihakäyttöön, keinokuidut saattavat kestää säitä puuvillaa paremmin haalistumatta. Ehkä. Sen koetin varmistaa, että linnut eivät saa helpolla matkaansa kovin pitkiä ainakaan keinokuituisia lankoja. Ne eivät välttämättä ole mikään riemu luonnossa eivätkä linnunpesässä. Mutta toki joku tarmokas tsilppo saa tilkuista irti mitä vaan. Orava kävi jo nauhat tutkimassa. Vapuksi teen vielä parit kestovappuhuiskat jämäkankaista ja oksista!
Takapihalla on nyt väriä. On neljä nauhaa, pöytäliinat, on vällyt tuolien päällä, ja on tällä viikolla roihahtanut kukkaloisto. Kyllä tästä selvitään, oli korona mikä tahansa!
Helppo viirinauha tupsuista
Viirinauhaan tarvitset:
– Narua/ nyöriä/ matonkudetta/ moppilankaa
– Kangasta/ matonkudetta/ vanhoja vaatteita
– Halutessasi helmiä/ kulkusia/ tms.
Tee näin:
Leikkaa haluamasi pituinen pätkä nyöristä tai matonkuteesta viirin ”rungoksi”.
Leikkaa matonkuteista, kankaanjämistä tai vanhoista vaatteista noin sentin levyisiä, noin 30 cm pituisia pätkiä. Voit säädellä tupsun kokoa sillä, miten pitkiä suikaleita leikkaat.
Tee ”runkoon” tasseleiden alkamiskohtaan solmu. Ota 10-15 suikaletta kimpuksi ja taita ne puolesta välistä rungon yli. Runkonaru jää silloin tasselin sisään. Sido tasseli paikoilleen solmimalla naru tai pujottamalla sormus noin sentin päähän rungosta. Tasseli on valmis!
Voit myös solmia suikaleet lyhyeen pätkään nyöriä, ja solmia nyörin kiinni runkoon:
Erikseen solmittu tupsu. Koristele vaikka vanhoilla rihkamakoruilla!
Tee ”runkona” käyttämääsi nyöriin tai kuteeseen solmu tupsun perään. Jätä väliin silmääsi miellyttävä välimatka, esimerkiksi noin 5 cm, ja tee uusi solmu. Kiinnitä solmun perään seuraava tupsu. Jatka näin, kunnes koristeviirisi on sopivan pituinen.
Jos tupsut tuntuvat haastavilta, ripusta kangassuikaleet ”runkoon” yksittäin. Solmi ne silloin ryijysolmulla ”runkoon” solmun perään. (Eikö ryijysolmu ole tuttu? Kurkkaa täältä ohje.)
Voit käyttää helmiä tai vastaavia erottamaan kangassuikaleet toisistaan.
Ripusta ja nauti väri-iloittelusta!
Huomaa:
Voit tehdä viirinauhan omalla tyylilläsi. Inspiroidu kokeiluista yllä!
Jos kiinnität viirinauhan ulos, varmista, että eläimet eivät saa siitä osia irti. Lastenhuoneessa ripusta viiri pikkukäsien ulottumattomiin.
Tekokuidut saattavat kestää vaihtelevia säitä paremmin kuin puuvillakankaat. Jos ripustat viirin parvekkeen tai terassin seinälle, ota huomioon se, että kankaat saattavat päästää väriä.
Visible Mending- eli näkyvä korjaus on ollut aallonharjalla käsityötä tekevien keskuudessa jo jonkin aikaa. Korjausmetodin idea on korjata näyttävästi ja kauniisti. Reiät kertovat tarinaa eikä lempparihousujen polvien kulumista tarvitse piilotella!
Tule mukaan korjaamaan näkyvästi etänä Zoom-videopalvelun kautta vaatteita, joiden haluaisit vielä jaksavan lukuisia käyttökertoja mutta joita ei saa enää vain parsittua kiinni.
Visible mending tarvikkeet ovat yksinkertaisesti vain
1. vaatteet, joita korjata,
2. kangastilkkuja (kuviollisia, yksivärisiä, valitse lempparisi) ja lisäksi esimerkiksi
3. kirjontalankaa, villalankaa tai muuta värillistä näkyvää lankaa (tähän saa jämälankakeriä hyvin kulumaan!)
4. jonkin sortin neulan. Villaisiin vaatteisiin sopii tylppäkärkinen ja kankaisiin mieluiten terävämpi kärki. Mutta alkuun pääsee ihan millä vaan!
Ohjaajana toimii Anna Rantamäki, käsityöopettajaopiskelija Helsingin yliopistosta.
Kaikkien osallistujien kannattaa ladata itselleen ilmainen Zoom-videopuhelualusta jo valmiiksi.
Näkyvä korjaus -korjauskurssin opetusmateriaalit
Kurssin materiaalit löytyy nyt tästä Google Drivesta. Se toimii hyvänä introna korjaukseen muutenkin, vaikka et olisi kurssilla käynyt. Materiaalit on tehnyt Anna, ja hänen yhteystiedot löytyy tuolta esityksestä.
Verstaalla on mukavasti korjaustarvikkeita, erilaisia neuloja ja lankoja sekä niitä kauneimpia tilkkuja, joista ei olla raaskittu luopua. Teollisuusompelukoneilla farkkujen ja kassien korjaus käy kaikista helpoiten! Sen kun tuut vaan sisään ja alat korjata! Verstaalle voi hommata kerta, 5x tai vaikka kuukausijäsenyyden ihan omien kässäilyhalujen mukaan!
