Aina ei pääse osallistumaan fyysiselle käsityökurssille, eikä aina pääse lähtemään kotoa. Syitä on monia: vaihtelevat tai tiukat aikataulut, elämäntilanne, sairastuminen tai vaikka se, että kurssipaikalle on pitkä matka. Silti olisi kiva oppia uutta ja onnistua.
Voisi olla kivaa vaikkapa kokeilla ommella itselleen vaatteita. Mutta onnistuuko se, jos alkaa itse tekemään, ilman ohjeita? Ehkä. Helpointa ja mukavinta on kuitenkin osallistua ompelun verkkokurssille!
Miksi ompelun verkkokurssi?
Verkkokurssilla ohjeet ovat valmiissa paketissa, ja mahdollisiin haastaviin kohtiin ja pulmatilanteisiin löytyy helposti neuvoja ja apua. Ohjeisiin on helppo palata koko ompeluprosessin ajan.
Ompelun verkkokurssilla opit ammattilaisten ja huippuharrastajien ohjauksessa ompelun perusteita ja tekemään itsellesi vaatteita. Mikäs sen mukavampaa!
Verkkokurssilla opit tekemään vaikka kimonon!
Kun olet kerran oppinut ompelemaan esimerkiksi kimonon, voit samaa mallia muuntelemalla ommella itsellesi lisää kimonoita eri tarkoituksiin. Opit myös muuttamaan mittoja, jotta voit tehdä kimonoita lahjaksi tai vaikkapa lapsellesi.
Ompelun verkkokurssille voit osallistua mistä haluat. Ehkä kesällä mökillä on aikaa ja rauhaa ommella? Tai kenties surauttelet vaatteesi valmiiksi illalla tai vapaapäivänä.
Verstaan uudet ompelun verkkokurssit
Me Verstaalla olemme tehneet niin aloittelijoille kuin edistyneemmillekin ompelijoille ja käsityöharrastajille sopivia verkkokursseja. Ensimmäinen, kimonon ompelun verkkokurssi, on nyt julkaistu. Lisää kursseja tämän lisäksi on toki luvassa, ja toiveita tulevien kurssien suhteen saa esittää.
Pyrimme tekemään ompelun verkkokurssit mahdollisimman selkeiksi ja ymmärrettäviksi. Mahdollisissa pulmatilanteissa autamme sinua somen välityksellä.
Joko riittää harmaus? Elämässä, kotona, pihalla, parvekkeella, arjessa ja juhlassa? Tuo väriä elämään – tee itse viirinauha!
Tupsuista tehty viirinauha sopii lastenhuoneeseen, parvekkeelle, puutarhaan tai vaikka sängyn yläpuolelle koristeeksi. Tämä helppo viirinauhan ohje ei vaadi ompelukonetta ja sopii aloittelijoille. Käytä viirinauhaan jämäkankaita ja käytöstä poistettuja vaatteita.
OHJEEN löydät tekstin lopusta – tai lue vertaistukea siitä, miten synkkä talvi ja kevät aiheuttivat värien kaipuun. Näin viirinauhan ohje syntyi:
VÄRIÄ, perskeles!
Neljä kuukautta kestäneen mustanharmaan marraskuun jälkeen tuli hidas ruskeanharmaa kevät. Koronaeristys, syöpäepäily, edessä oleva lomautus ja muuta ei niin valoisaa. Minulla oli valtaisa värien kaipuu.
Syntyi ajatus kirjavista viirinauhoista, mutta ompelukone on verstaalla. Edessä olevan leikkauksen takia päällä oli tiukan sorttinen koronakaranteeni kotosalla, joten mikä neuvoksi? Lempimateriaalini matonkuteet tietenkin!
Mutta mihin ja miten niitä ripustaisi, etteivät ne valuisi tuulessa yhteen läjään, ja kokonaisuus näyttäisi hyvältä?
Olen (luonnollisesti!!) säästänyt hajonneita kyniä. Niille kun voi kuvitella monenlaista käyttöä! Nyt ensi kertaa oikeasti toteutin kuvitelmiani. Päätin käyttää kynänvarsia välikappaleina erottelemassa tilkkuja toisistaan.
Minä pengoin tilkkuvarastoja ja revin kankaita suikaleiksi. Siippa katkoi värikkäitä kynänvarsia rautasahalla välihelmiksi. Langaksi valitsin juuttinarun. Paperiset narut eivät ehkä kestä ulkona sateessa ja rännässä kyllin kauan.
Ensimmäinen versio viirinauhasta
Revityt kankaankappaleet olivat noin 5 senttiä leveitä ja ehkä 40 senttiä pitkiä. Silittämättömiä. Repiessä irtoilevat langanpätkät olin illalla telkkarin ääressä siivonnut pois. Kynänkuoret oli sahattu suoriksi putkiksi.
Solmin ryijysolmulla (kangassuikale lenkiksi ja päät siitä läpi) yksittäisiä hapsuja naruun, aina yhden suikaleen ja kynänpätkän väliin.
Lopputulos oli värikäs, mutta lievästi sanottuna pyykkinarumainen. Kynänkuorien pilkkominen oli ehkä turhaa työtä… Harvempi väli olisi varmasti näyttänyt paremmalta.
Toinen versio: Viirinauha kasvimaalle lintujen karkoitukseen
Uuteenkin versioon viirinauhasta käytin pilkottuja kynänvarsia, mutta nyt laitoin kaksi tai kolme palasta yhteen väliin. Heitin myös muutamia isoreikäisiä helmiä sekaan.
Olin harkinnut koko väliosan kokoamista helmistä, mutta epäilin, että silloin nauhasta tulisi liian raskas. Kynänvarret ovat juuri hyviä keveitä ja parhaimmillaan läpikuultavia auringon valossa hehkuvia ”helmiä” tähän tarkoitukseen.
Revin ja leikkasin kuteet nyt ohuemmiksi, noin kolmen sentin levyisiksi, ja laitoin jokaiseen solmuun kolmisen kuteenpätkää. Viirinauhan ulkonäköön vaikuttaa paljon se, tekeekö nipuista harmonisen värisiä vai riemunkirjavia. Minä valitsin tehdä sattumanvaraisesti!
Tällä kertaa lopputulos oli parempi. Nauhaan tuli hiukan rytmiä, ja pyykkinaruvaikutelma väheni oleellisesti. Mutta sitten oli syntynyt jo uusi idea…
Kolmas versio: Viirinauha puutarhajuhliin
Nyt revin ja leikkasin kuteet vieläkin kapeammiksi, noin sentin levyisiksi. Tein niistä myös eri mittaisia, keskimäärin ehkä 30 senttiä.
Mutta kynänkuoret olivat lopussa! Kuinka ratkaisisin ripustamisen? Päätin ottaa langaksi matonkudetta.
Tupsun kokosin laittamalla halutunvärisiä nauhoja etusormen yli roikkumaan, kunnes nippu tuntui olevan sopivan kokoinen, ehkä 10-15 suikaletta per tupsu. Solmin nipun keskeltä yhteen matonkuteen pätkällä. Joku hennompi sidelanka olisi sirompi ja sallisi ehkä kauniimman liikkeen tuulessa – kokeile! Niput sidoin solmun alta kasaan trikoisella kangassuikaleella.
Kokosin kaksi 12 tupsun nauhaa. Toisessa solmin tupsun sidontakuteen päät yhteen lenkiksi, tein pitkään matonkuteeseen noin 15 sentin välein kaksi vierekkäistä umpisolmua ja vain asetin irralliset tupsut roikkumaan solmujen väliin.
Toisessa leikkasin sidontamatonkuteeseen pienet reiät, pujotin ripustuslangan rei’istä ja tein lankaan (eli siihen pitkään matonkuteeseen, josta tupsut roikkuvat) solmun tupsun kohdalle. Lopputulos oli hienoin ja toki myös työläin.
Jos haluaisi oikein vuosikausia kestävän ”viirinauhan” pihakäyttöön, keinokuidut saattavat kestää säitä puuvillaa paremmin haalistumatta. Ehkä. Sen koetin varmistaa, että linnut eivät saa helpolla matkaansa kovin pitkiä ainakaan keinokuituisia lankoja. Ne eivät välttämättä ole mikään riemu luonnossa eivätkä linnunpesässä. Mutta toki joku tarmokas tsilppo saa tilkuista irti mitä vaan. Orava kävi jo nauhat tutkimassa. Vapuksi teen vielä parit kestovappuhuiskat jämäkankaista ja oksista!
Takapihalla on nyt väriä. On neljä nauhaa, pöytäliinat, on vällyt tuolien päällä, ja on tällä viikolla roihahtanut kukkaloisto. Kyllä tästä selvitään, oli korona mikä tahansa!
Helppo viirinauha tupsuista
Viirinauhaan tarvitset:
– Narua/ nyöriä/ matonkudetta/ moppilankaa
– Kangasta/ matonkudetta/ vanhoja vaatteita
– Halutessasi helmiä/ kulkusia/ tms.
Tee näin:
Leikkaa haluamasi pituinen pätkä nyöristä tai matonkuteesta viirin ”rungoksi”.
Leikkaa matonkuteista, kankaanjämistä tai vanhoista vaatteista noin sentin levyisiä, noin 30 cm pituisia pätkiä. Voit säädellä tupsun kokoa sillä, miten pitkiä suikaleita leikkaat.
Tee ”runkoon” tasseleiden alkamiskohtaan solmu. Ota 10-15 suikaletta kimpuksi ja taita ne puolesta välistä rungon yli. Runkonaru jää silloin tasselin sisään. Sido tasseli paikoilleen solmimalla naru tai pujottamalla sormus noin sentin päähän rungosta. Tasseli on valmis!
Voit myös solmia suikaleet lyhyeen pätkään nyöriä, ja solmia nyörin kiinni runkoon:
Erikseen solmittu tupsu. Koristele vaikka vanhoilla rihkamakoruilla!
Tee ”runkona” käyttämääsi nyöriin tai kuteeseen solmu tupsun perään. Jätä väliin silmääsi miellyttävä välimatka, esimerkiksi noin 5 cm, ja tee uusi solmu. Kiinnitä solmun perään seuraava tupsu. Jatka näin, kunnes koristeviirisi on sopivan pituinen.
Jos tupsut tuntuvat haastavilta, ripusta kangassuikaleet ”runkoon” yksittäin. Solmi ne silloin ryijysolmulla ”runkoon” solmun perään. (Eikö ryijysolmu ole tuttu? Kurkkaa täältä ohje.)
Voit käyttää helmiä tai vastaavia erottamaan kangassuikaleet toisistaan.
Ripusta ja nauti väri-iloittelusta!
Huomaa:
Voit tehdä viirinauhan omalla tyylilläsi. Inspiroidu kokeiluista yllä!
Jos kiinnität viirinauhan ulos, varmista, että eläimet eivät saa siitä osia irti. Lastenhuoneessa ripusta viiri pikkukäsien ulottumattomiin.
Tekokuidut saattavat kestää vaihtelevia säitä paremmin kuin puuvillakankaat. Jos ripustat viirin parvekkeen tai terassin seinälle, ota huomioon se, että kankaat saattavat päästää väriä.
Visible Mending- eli näkyvä korjaus on ollut aallonharjalla käsityötä tekevien keskuudessa jo jonkin aikaa. Korjausmetodin idea on korjata näyttävästi ja kauniisti. Reiät kertovat tarinaa eikä lempparihousujen polvien kulumista tarvitse piilotella!
Tule mukaan korjaamaan näkyvästi etänä Zoom-videopalvelun kautta vaatteita, joiden haluaisit vielä jaksavan lukuisia käyttökertoja mutta joita ei saa enää vain parsittua kiinni.
Visible mending tarvikkeet ovat yksinkertaisesti vain
1. vaatteet, joita korjata,
2. kangastilkkuja (kuviollisia, yksivärisiä, valitse lempparisi) ja lisäksi esimerkiksi
3. kirjontalankaa, villalankaa tai muuta värillistä näkyvää lankaa (tähän saa jämälankakeriä hyvin kulumaan!)
4. jonkin sortin neulan. Villaisiin vaatteisiin sopii tylppäkärkinen ja kankaisiin mieluiten terävämpi kärki. Mutta alkuun pääsee ihan millä vaan!
Ohjaajana toimii Anna Rantamäki, käsityöopettajaopiskelija Helsingin yliopistosta.
Kaikkien osallistujien kannattaa ladata itselleen ilmainen Zoom-videopuhelualusta jo valmiiksi.
Näkyvä korjaus -korjauskurssin opetusmateriaalit
Kurssin materiaalit löytyy nyt tästä Google Drivesta. Se toimii hyvänä introna korjaukseen muutenkin, vaikka et olisi kurssilla käynyt. Materiaalit on tehnyt Anna, ja hänen yhteystiedot löytyy tuolta esityksestä.
Verstaalla on mukavasti korjaustarvikkeita, erilaisia neuloja ja lankoja sekä niitä kauneimpia tilkkuja, joista ei olla raaskittu luopua. Teollisuusompelukoneilla farkkujen ja kassien korjaus käy kaikista helpoiten! Sen kun tuut vaan sisään ja alat korjata! Verstaalle voi hommata kerta, 5x tai vaikka kuukausijäsenyyden ihan omien kässäilyhalujen mukaan!
Alushousujen ompelu kutkuttelee mieltä ja siihen on helppo upottaa pienet kankaan palat. Helpointa on aloittaa kunnon mummopöksyistä ja niistä edetä monimutkaisempiin mallehin. Mummostyle on pop!
Tässä ekassa osassa on kaikki vinkit alushousujen ompelun valmistautumiseen.
Alushousujen parhaat kaavat
Kaavoja löytyy internetistä todella paljon. Kaavat voi hommaa siis netistä, lehdistä tai piirtää vanhoista parhaista pikkareista. Kaavoista löytyy hipsterimallejakin, jos niistä pitää enemmän.
Valitsit mitkä tahansa kaavat, kannattaa varautua tekemään muutamat testiversiot. Käytössä vasta huomaa oikeasti, onko alusvaate sopiva. Kankaat joustavat eri tavalla, joten kangasvalintakin vaikuttaa.
Ompelun kannalta kaavoissa on eroa siinä, onko sivusaumat vai yksi takasauma sekä onko haaravahvike ommeltu molemmista päistä kiinni vai ei. Mukavimmissa malleissa haaravahvike on ommeltu molemmista päistä kiinni. Jos tän hanskaa, niin kaikki muutkin sujuu kyllä.
Kaavan tekeminen vanhoista pikkuhousuista sujuu näin.
Silitä vanhat puhtaat alushousut huolellisesti. Reiät ei haittaa.
Leikkaa saumat auki.
Silitä uudelleen kaikki osat
Piirrä kappaleista paperille kaavat. Vertaa osia, että ne ovat symmetriset ja saumat osuvat toisiinsa. Muokkaa tarvittaessa.
Pikkuhousujen ompelutarvikkeet
Kangas Joustavaa sen olla pitää. Varsinkin ekat pikkuhousut on hyvä tehdä joustavasta trikoosta. Joustavuus antaa koon ja kuminauhan ompelun suhteen jonkin verran anteeksi. Perustrikoo sopii oikein hyvin alushousuihin. Myös vanhoja t-paitoja voi käyttää alushousumateriaalina. Ne on valmiiksi mukavan pehmeitä.
Kuminauhaa Kuminauhoissa on paljon valinnan varaa. Kuminauhan voi ommella kuminauhakujaan, jolloin kummariksi käy ihan mikä vaan kuminauha kotoa löytyy. Kaupoissa on myös saatavilla erityisiä kauniita alusvaatteisiin tarkoitettuja kuminauhoja, joissa toinen puoli on valmiiksi pehmeä Nämä voi ommella suoraan alushousujen reunaan kiinni vaan.
Muuta Tietysti tarvitaan lisäksi lankaa ja ompeluvälineitä. Ompelun voi tehdä tavallisella ompelukoneella siksak ompeleella tai saumurilla. Peitetikkikonetta voi käyttää myös, jos semmoinen on.
Aloittelijan ompelukurssi vai ei?
Alushousujen ompelu on siitä haastavaa, että siinä ommellaan kolmen kankaan saumoja, ja kuminauhaa. Jos ompelusta on hetken aikaa, se voi vaatia muutaman harjoittelukerran. Aloittelijoiden on hyvä ommella kuminauhat kankaan sisään, jotta voi keskittyä oikean koon löytämiseen.
Verstas247:lla on ainakin pari kertaa vuodessa alushousujen ompelukurssi, joka on yleensä aivan täysi. Uusimmista kursseista kuulet tilaamalla uutiskirjeen tästä. Alushousuja voi tulla myös ompelemaan Verstaan saumureilla ja peitetikkikoneella omatoimisesti hommaamalla päivän, viikonlopun tai kuukausijäsenyyden.
Verstas247:lla järjestetään kaupunkikesään sopiva käsityöleiri urbaanissa ympäristössä, Kallion sydämessä.
Opitaan uusia taitoja ja leikitään luovasti erilaisilla materiaaleilla! Yöksi pääsee omaan kotiin!
Verstas247:n kesäleirit ovat tarkoitettuja kaikille yli 6 vuotiaille lapsille ja nuorille.
Craftgym-kesäleirillä pääset tutustumaan erilaisiin kädentaitoihin. Tehdään pieniä ompelutöitä, kuten donitseja, pantoja ja narureppuja, kuvioidaan t-paitoja oman designin mukaan, teemoina vaikkapa yksisarviset, robotit, ufot tai kasvit! Koneita ja laitteita käytetään ohjatusti. Lopuksi tehdään yhteinen kässätaideteos ulos kaikkien nähtäväksi.
HUOM!! Juhannusviikon (8.6.-18.6.) leiri on erityinen Kimono-leiri, jolla lapset saavat valmistaa itselleen Kimonon (tai kylpytakin tai muun vastaavan). Leirimaksuun sisältyy retki kangaskauppaan ja omavalintainen kangas kimonon ompelua varten.
Kesäleirejä järjestetään neljä.
1.6.-5.6.2020
8.6.-12.6.2020
14.6.-18.6.2020 (Kimono-leiri)
22.6.-27.6.2020
Leiripäivän ohjelma on klo 10-15. Henkilökunta on paikalla klo 9-16.
Leiripäiviin sisältyy lounastauko, jolloin ruokailemme yhdessä viereisessä Leikkipuisto Linjassa Helsingin kaupungin järjestämässä puistoruokailussa.
Ohjaajana toimii käsitöiden moniosaaja Venla Vitikka, jolla on pitkä tausta lasten kanssa työskentelystä.
Peitetikkikone on ollut alusta asti meidän toivelistalla Verstas247:lla. Peittari on just yksi niistä koneista ja laitteista, joita tarttee sen verran harvoin, että oman hommaaminen itselle omaan kotiin on vähän turhaa. Mutta näppärä se on joka tapauksessa.
Huh, olipa vaikea valita meille sopivaa peittaria! Me mietittiin ja funtsattiin vaan kovin kauan, että mikä olisi hyvä, ja tultaisko sittenkin toimeen ilman.
Lähes jokaisella valmistajalla on oma peittarimalli olemassa. Meidän peittarilla voi tulla ompelemaan vaikka yhdeksi illaksi tai samoin tein voi hankkia vaikka viiden kerran kortin, jolla voi peittarilla useammin. Jokaisen peittarilla ompelin on ensin suoritettava peittarinajokortti. Ei huolta, se ei ole vaikea. Jäsenyyksistä voi lukea lisää tästä.
Vertailimme ainakin näitä peittareita.
Berninan L2020 peittari
Berninan peitetikkikone taitaa olla sisältä aika pitkälti sama kuin Jukin kone, mutta ulkonäkö eroaa ainakin hieman. Valmistajan sivuille pääset tästä. ja videon toiminnasta näkee vaikkapa tästä.
Juki MC1500 peittari
Jukin peittaria kehutaan kovasti sen suhteen, että se ei tee helposti hyppytikkiä. Yhteiskäytössä se on tärkeä ominaisuus. Omaa konetta usein oppii vähän lukemaan ja tietää, milloin pitää mennä varovasti, mutta yleisessä käytössä olevan koneen täytyy olla toimintavarma.
Jälleenmyyjiä on useita, ja internetistä löytyy tosi hyvät esittelyvideot.
Janome peittari
Janomen peitetikkikoneessa on erittäin hyvin tilaa kankaalle ja muutenkin operoida. Joidenkin mielestä se saattaa tehdä herkemmin hyppytikkiä.
Nyt, kun olemme päässeet teollisuuskoneiden makuun suoratikkikoneilla ja tuolla yhdellä saumurilla, niin olisihan se aivan ihanaa, jos myös peitetikkikone olisi teollisuuslaatua. Se toisi toimintavarmuutta ja kestävyyttä, mitä yhteiskäytössä tarvitaan! Teollisuuskoneet ovat kuitenkin verrattain kalliita, jos peittareita ryhtyy etsimään. Olisi myös ymmärrettävä hieman enemmän koneista, jotta niitä osaisi vertailla keskenään. Siksipä tällä kertaa kallistuimme kotikoneeseen.
Osta sinulle sopiva peittari
Meillä vaihtoehtoja oli lopulta kolme, Janome, Juki tai teollisuuskone. Yhteisessä käytössä toimintavarmuus oli lopulta kaikista tärkein kriteeri ja siksi päädyimme Jukiin. Varmasti muutkin olisivat olleet ihan hyviä ja olisinpa saattanut päätyä toisenlaiseen ratkaisuus, jos olisin hankkinut konetta vain itselleni.
Laitamme kyllä vielä teollisuuskoneen toivelistalle. Ehkäpä sopiva tulee vastaan!
Peitetikkikone yhteisessä käytössä
Meidän Juki sai nimekseen Soma hänen tarkastaneen henkilön mukaan. Pahvilaatikosta nimittäin löytyi tarkastuslappu, joka oli tuolla nimellä kuitattu. Se sopi meistä oikein hyvin Jukin nimeksi. Järjestimme tietysti myös ristiäiset ja kastajaiset heti alkuun 😀
Aika moni Somalla ompelija on ensimmäistä kertaa ompelemassa peitetikkikoneella. Siksipä teimmekin lyhyen testin, jonka jokainen voi suorittaa. Kysymykset ovat varsin helppoja, mutta ohjaavat miettimään koneella toimimista enemmän. Tämä peitetikkiajokortti on suoritettavissa Verstaalla aina, kun meillä on henkilökuntaa paikalla tai omatoimisesti opiskelemalla muuten.
Tärkeää on, että kaikki Soman käyttäjät osaavat perusteet, jotta koneelle tulisi myös käyttöä. Somaa ei hankittu koristeeksi, vaan haluamme, että sillä on paljon käyttäjiä! Niin näppärä se on ompelusten huolittelussa.
Työhyvinvointi tehdään käsitöinä monella tapaa. Made by Finland tutkimuksessa parin vuoden takaa 96% suomalaisista oli sitä mieltä että jokaisen työntekijän tulee kantaa vastuuta oman työyhteisönsä hyvinvoinnista. Kukaan ei yksin voi määrätä hyvinvointia eikä pakottaa sitä tapahtuvaksi. Työhyvinvointi on monesta materiaalista tehty yhteisöllinen taideteos joka ei koskaan tule valmiiksi.
Tutkimuksen mukaan suomalaisen työhyvinvoinnin kolme keskeisintä elementtiä ovat
Hyvä työilmapiiri 52 %
Motivoiva työ 37 %
Mahdollisuus vaikuttaa oma työn sisältöön ja toimenkuvaan 29 %
Hyvä työilmapiiri tarkoittaa käytännössä ihmisten välisiten suhteiden toimivuutta ja keskinäistä luottamusta työpaikalla.
Tutkijatohtori ja valmentaja Tapani Riekki pohdiskelee blogikirjoituksessaan ihmisten välistä luottamusta seuraavasti: ”Suhdeluottamus rakentuu yhteenkuuluvuden tunteen varaan. Tunnemme toisemme, myös empaattisesti ja henkilökohtaisesti, koemme että meillä on samat tavoitteet ja arvot ja jopa kuulumme samaan joukkoon. Olemme rakentaneet jaettuja odotuksia. Suhdeluottamus rakentuu toistuvan autenttisen vuorovaikutuksen pohjalle, joka saa meidät näkemään toisemme saman ryhmän, tai ainakin heimon, jäseninä.”
Toisin sanoen ihmisten välille syntyy luottamus yhdessä tekemällä, pyrkimällä kohti yhteistä maalia, vuorovaikutuksen voimalla.
Käsityöt tekevät hyvää aivoille, kirjoittelin tänne meidän blogiin joku aika sitten ja vinkkasin aivotutkija Minna Huotilaisesta, joka on sanonut käsitöiden tekemisestä muun muassa näin:
– Ihminen on kädellinen paitsi keholtaan, myös mieleltään. Aivomme ovat kehittyneet niin, että voimme tehdä monipuolisia asioita käsillämme ja kädet ovat apuna myös ’käsittämisessä’ eli monimutkaisten asioiden ymmärtämisessä. Käsien käyttö on ymmärtämisen ytimessä; se on älykkyyden käyttöä, Huotilainen sanoo.
Työyhteisön vuorovaikutustaidot kehittyvät ja yhteinen ymmärrys lisääntyy kun tehdään yhdessä, omin käsin, aivoja monipuolisesti rasittaen käsitöitä. Käsitöiden tekemiselle löytyy monenlaisia mahdollisuuksia – pieniä ja suuria, jokainen löytää varmasti omansa.
Verstas247 Helsingissä tarjoaa seuraavat yhteisölliset, kädentaitopalvelut yrityksille ja yhteisöille:
Työhyvinvointiverstas: Verstaan työhyvinvointipäivässä työhyvinvointi lähtee käsistä!
Kaivonkansista saa katu-uskottavan printin paitaan, kassiin tai vaikka tyynyliinaan. Printtaus ei ole kovin vaikeaa lopulta, mutta muutama niksi siinäkin on. Jos et ehtinyt Verstas247:n järkkäämiin paidan painajaisiin Kallio Block Partyssä niin tässä ohje omatoimiseen painamiseen.
Nämä tarvikkeet löytyy Verstaalta aina ja ne ovat jäsenten vapaassa käytössä. Jäsenyyden voi hankkia vaikka yhdeksi illaksi tai samoin tein voi hankkia vaikka viiden kerran kortin. Jäsenyyksistä voi lukea lisää tästä.
Aika vähillä tarvikkeilla pääsee siis matkaan. Nämä on niin helppo kuljetella mukana, että paitaprinttejä voi tehdä myös ulkomaan reissussa. Mikäs sen mukavampaa, kuin tehdä vanhasta paidasta uusi matkamuisto painamalla siihen paikallinen kaivonkansi.
1. Putsaa kaivonkansi
Ota harja käteen ja putsaa kaivonkansi pienistä kivistä ja mullasta.
2. Valmistele paita
Laita paidan sisään pahvi, jotta maali ei tule läpi. Pidä paita valmiina kaivonkannen vieressä.
3. Levitä maali kaivonkannen päälle
Ripeät otteet ovat hyvästä, sillä maali kuivuu nopeasti. Varsinkin ensimmäisellä painokerralla maalia täytyy laittaa runsaasti. Voit myös valita, minkä kohdan kaivonkannesta maalaat.
4. Laita paita kannen päälle ja paina
Sitten pääset painamisen vauhtiin. Ota viinintekijän rypäleen murskausasento ja anna mennä. Testasimme tässä myös perinteisiä painotöissä käytettäviä kaulimia mutta käytännössä parhaaksi tavaksi osoittautui tallaaminen paidan päällä, jotta väri varmasti tarttuu.
5. Nosta paita ylös varovasti
Ota reunasta kiinni ja nosta paita ylös varovasti. Ylimääräinen liikuttelu tekee jäljestä suttaista, mutta se voi olla myös tyylikeino.
6. Kiinnitä väri
Yleensä värit vaativat jonkin sortin kiinnityksen. Me laitoimme paidat 5 minuutiksi uuniin 170 asteeseen, mutta silitysrautakin käy.
7. Putsaa kaivonkansi
Painovärit lähtevät vedellä ja harjalla pois.
Instagramista löytyy lisää fiiliskuvia valmiista paidoista Kalliossa. Aikasta tyylikkäitä paitoja!
Inspiraatiota kaivonkansiprintteihin voi hakea esim. Berliinistä hakusanoilla manhole cover print tai Raudbruckerin. Jotkut puhuvat myös Pirate printers -liikkeestä, jossa printtailaan kuvioita ympäristöstä. Mitä kauniimmat kaivonkannet, sen enempi printtailtavaa.
